"Malja 'sormettoman' Fraserin terveydeksi."
"Niin juuri, 'sormettoman' Fraserin terveydeksi", toisti Boyd. "Juomme sen seisaaltaan."
* * * * *
Viikkoa myöhemmin poikkesi The Bedford Castle matkan varrella Unalaskaan, jossa kapteeni Peasley toivoi saavansa tietoja jääsuhteista pohjoisempana, mikä toivo kuitenkin petti, sillä tullialuksille oli vuodenaika vielä liian varhainen, eivätkä paikalliset metsästäjät tienneet mitään. Pakotettuna siten luottamaan vain hyvään onneensa ja omaan taitavuuteensa hän lähti seuraavana päivänä jatkamaan matkaa kaartaen varovasti takaisin itäänpäin.
Jäämeren läheisyys tuntuikin jo selvästi. Viimassa, joka puhalsi pohjoisesta, oli äärettömien jääkenttien läpitunkevaa pakkasta, ja kun ilta pimeni yöksi, halkoi keula jo hajanaista jääsohjua, joka maininkien kiikuttamana alkaa kevään ensimmäisten merkkien ilmaantuessa purkautua ulos Behringin salmesta jäämeren kuoloa henkivän valkoisen erämaan etuvartijana, vetäytyen takaisin vasta kesän tullen.
Aamun koittaessa oltiin suurten jäälauttojen keskellä, joiden lomitse pujotteleminen vaati mitä suurinta tarkkuutta ja varovaisuutta, sillä niiden tuhoisaan syleilyyn joutuessaan olisi The Bedford Castle'n teräslevyistä tehty runko rusentunut kuin munankuori. Kapteeni Peasley käsittikin täydelleen vaaran suuruuden ollen koko ajan komentosillalla, mutta sittenkin jouduttiin välistä niin lujaan saarrokseen, ettei voitu muuta kuin ajelehtia jäiden mukana ja odotella jonkun railon avautumista, josta jälleen päästiin selvemmille vesille, kunnes tie taas sulkeutui.
Jos luonnotar olisi ollut heille suopea, olisivat he voineet päästä päivässä jääalueen läpi, mutta saattoi kulua viikko, jopa kuukausikin, ennenkuin sellainen tilaisuus tarjoutui, ja kun sulku alkoi vihdoinkin luonnonlakien pakosta murtua, saattoi käydä niin, että joku toinen laiva, joka penikulman päässä taisteli samaa taistelua, pääsi väylälle, joka oli toiselta suljettu. Yritettiin sinne ja yritettiin tänne, ja toukokuun ensimmäinen tuli ja meni, mutta matkan määrä oli vielä melkein yhtä kaukana kuin jää vyöhykkeeseen saavuttaessakin.
Eräänä iltana huomattiin taivaanrannassa heikko savupatsas, ja seuraavana aamuna nähtiin kolmimastoinen höyrylaiva parin penikulman päässä lännessä jäissä kiinni.
" The Juliet ", ilmoitti Iso-George kumppaneilleen; "sällykeyhtiön laivoja."
"Siis sama, joka lastasi, kun lähdimme Seattlestä", huomautti Boyd.