"Ei varmastikaan!"
"Käskekää niiden mennä helvettiin!" ärjyi Balt avoimesta ikkunasta heidän yläpuolellaan.
Veneestä kuului kirous ja useampia päitä ilmestyi kajuutan aukkoon kasvot liidunvalkoisina valonheittäjän valossa. "Miksi ette pysähdytä?" karjaisi eräs ääni.
Peasley nojasi kaidetta vasten ja huusi alas: "En voi, hyvä mies! Eivät salli, ymmärrättehän, joten teidän on keinoteltava itsenne laivaan, miten parhaiten taidatte." Samassa piirsi valonheittäjä avaruuteen mahtavan kaareen ja sammui jättäen veneen himmeine lyhtyineen pimeyteen.
Perämiehen näkemättä, joka oli hämmästynyt sanattomaksi, Emerson tarttui kapteenin olkapäähän ja kuiskasi kiihkeän kiitoksensa brittiläisen muristessa:
"Naulaa, jonka olin saada kallooni, en hevillä unohda. Ja neljäsataa puntaa! Onko hävyttömämpää kuultukaan."
Moottorin käyntiin yhtyi nyt sellainen kiroustulva, että hän koroitti jälleen äänensä: "Siivommalla siellä! Täällä on naisväkeäkin!"
Poliisivene häipyi pimeyteen, mutta Iso-George ei siirtynyt paikaltaan, ennenkuin koneen ääni oli kokonaan tauonnut kuulumasta, ja silloinkin hän poistui melkein vastahakoisesti sanomatta sanaakaan kiitokseksi tahi puolustuksekseen. Tämä oli hänelle vain osa päivän työstä, jossa hänen mielestään ei ollut mitään sen merkillisempää. Laivan kello löi tuntilyönnit, ja pujottaen kätensä Cherryn kainaloon Boyd auttoi tytön kannelle.
"Nyt syökäämme", sanoi Cherry.
"Ja juokaamme myös", lisäsi Boyd äänessä helpotusta ja riemua.