XX.
FRASER PALAA.
Iso-George oli aloittanut työt sellaisella vauhdilla, että suuret hinausveneet olivat jo vesillä ja tukeva lautta tekeillä laivan kyljessä, joka heti valmistuttuaan kuormattiin kukkuroilleen tavaraa joka lajia ja hinattiin rantaan. Ensimmäistä seurasi heti toinen ja kolmas, ja laivan kansi kumisi koko yön vilkkaasta ja taukoamattomasta toiminnasta soihtujen kirkkaasti loimottaessa. Aamulla lähetti Boyd joukon kalastajia raivaamaan paikkoja, joihin rakennukset piti rakennettaman, lastin purkamisen jatkuessa pysähtymättä koko päivän.
Tuhansien yksityiskohtien huolehtiminen ja valvonta vaativat mitä suurinta valppautta ja taitoa, mutta ollen ammatiltaan insinööri oli Boyd perehtynyt tehtäväänsä yhtä täydellisesti kuin Iso-George omaansa, niin että tuohon toivottomalta näyttävään sekamelskaan alkoi pian ilmestyä järjestystä ja tarkoituksenmukaisuutta. Työ edistyi kuumeisella vauhdilla, ja kaikkia heidän ohjeitaan ja määräyksiään noudatettiin innolla, joka on kerrassaan harvinaista, niin että kun The Juliet Marsh mukanaan viikkoa myöhemmin saapui jokisuulle, olivat parakit jo valmiit ja käytännössä.
Kalvik-joen suu on useampia penikulmia lavea, mutta täynnä melkein vedenkalvoon ulottuvia hiekka- ja mutasärkkiä, joiden lomitse kapea, syvässä kulkeville laivoille ankkuripaikaksi sopiva uoma polveilee, ja kun säilyketehtaat on siroteltu sinne tänne rantamille ja sangen kauaskin jokea ylös, on kaikki tavarat niin puoleen kun toiseenkin kuljetettava lotjilla. The Juliet ankkuroituikin aivan The Bedford Castle'n läheisyyteen, sillä väylän kapeuden takia ei valinnan varaa ollut.
Willis Marsh, ennestään jo raivoissaan kepposesta, jonka jäät olivat hänelle tehneet, totesi nyt kirvelevällä sydämellä, että hänen kilpailijansa oli ehtinyt tuntuvasti edelle. Hänen täytyi nyt astua salasta julkisuuteen ja jatkaa taistelua avoimella kentällä vastustajanaan mies, joka ei, kaikesta siitä päättäen, mitä hiljattain oli tapahtunut, myöskään välittänyt keinoista tarkoituksensa saavuttaakseen.
Emerson oli vielä unelmoiva nuorukainen, joka pyrki maailmassa eteenpäin haaveidensa kuningattaren rakkauden saavuttaakseen, mutta hän oli samalla synnynnäinen taistelija, joka oli kaikessa osoittanut olevansa täysin ovelan ja kokeneen vihollisensa veroinen.
Nähdessään, mitä Emersonin hyvin suunnattu tarmo oli jo saanut aikaan, tunsi Marsh sydämessään jotakin kouristuksentapaista. Nyt hän oli kuitenkin omalla alueellaan ja kilpailijaansa monin verroin voimakkaampi, ja vaikka hän ei ollutkaan onnistunut tukahduttamaan tuota kilpailevaa yritystä ihan alkuunsa, ei hän ollut vielä lähimainkaan kaikkia keinojaan koettanut. Hän oli utelias näkemään kilpailijansa työn touhussa ja päätti lähteä tätä tervehtimään ja samalla hieman maaperää tunnustelemaan.
Iltapäivällä hän tekikin sitten pienen tarkastusmatkan päätyen vihdoin paikalle, jossa Emerson työskenteli. Vastaanotto oli kohtelias, vaikkakin kylmähkö, ja kumpikin tiesi, että muodollisuuksien aika oli nyt ohi virallisesta kohteliaisuudesta huolimatta. Täällä pohjolassa he seisoivat vihdoinkin mies miestä vastaan.
"Teillä näkyy olevan useita vanhoja kalastajiani", huomautti Marsh.