"Niin, onnistuin saamaan joukon parhaita ammattimiehiä."
"Teillä on ollut kaikessa onni myötänne. Olette harvinaisen hyväonninen nuori mies."
"Kuinka niin?"
"No olihan teillä aivan selittämätön onni kyetessänne suoriutumaan matkalle lakosta huolimatta."
"Mitä vielä. Olihan aivan hiuskarvan varassa, että pääsin pujahtamaan viime tingassa tieheni", nauroi Boyd hilpeästi. "Mitenkähän muuten tuon miehen kävi, jota he erehdyksessä luulivat minuksi?"
"Pääsi luultavasti menemään. En kiinnittänyt seikkaan sen suurempaa huomiota." Marsh oli koko ajan silmäillyt ympärilleen ja nähdessään, että työ oli edistynyt paremmin kuin mitä hän oli voinut otaksuakaan, kykeni hän tuskin salaamaan pahan tuulensa. "Luulenpa, että saatte näinä päivinä selitellä koko joukon asioita", virkkoi hän ilkeästi.
"Kun olen saanut viisikymmentätuhatta lohirasiaa The Bedford Castle'n ruumaan, selitän kaikki, ja ellei poliisi voi odottaa siihen saakka, niin menköön helvettiin!" Nuorukaisen kylmän varma äänensävy ärsytti toista kuin henkilökohtainen loukkaus.
"Seattlestä pääsitte, mutta Dutch Harbourissa on myöskin poliisiviranomaisia, jotka kenties ovat vangitsemismääräyksen toimeenpanemisessa muita hieman nokkelammat." Marsh ei jaksanut enää hillitä ääntään, joka nyt aivan vapisi kiukusta.
"Tiedän, olette tietysti lahjonut heidätkin?" vastasi Boyd tahallisen ärsyttävästi, nähdessään toisen kiihtymyksen.
"Mitä!"