Perkkauskone eli koneellinen puhdistaja oli lohikalastamoiden monista työtä säästävistä laitteista ehkä monimutkaisin. Omituisen näköinen vehje, jonka pyöriviä teriä ja valsseja täynnä olevaan kitaan kala katoaa kokonaan ilmestyäkseen vilahduksessa täydellisesti suomuttuna, halaistuna, leikeltynä ja valmiina huuhdottavaksi. Kaksikymmentä salamannopeata "viiltäjää" saa heilua hiki otsalla kyetäkseen kilpailemaan tuommoisen koneen kanssa.
Boydin henki melkein salpautui, kun hän koneita lähemmin tutkittuaan totesi, että ne olivat kaikki kelvottomat ja mahdottomat korjata ajoissa käyttökuntoon. Saalis pilaantuisi, ennenkuin uudet osat saataisiin rikottujen tilalle. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen, ja kun oma kokemus ei riittänyt, riensi hän päätä pahkaa Baltin puheille, joka työskenteli alempana padollaan. Jättiläisen tyyneys sai hänet hämmästymään.
"Mitä aiotte nyt tehdä?" kysyi hän.
"Perkata käsin", vastasi kalastaja.
"Mutta miten? Siihenhän tarvitaan suuri joukko ammattiväkeä."
George irvisti. "Olen siksi vanha ja kokenut, ettei minua niin vain pyydystetä. Otin jo alussa kaikki mahdolliset onnettomuudet lukuun, niin että palkkasin kiinalaisia värvätessäni riittävän lukuisan joukon viiltäjiäkin."
"No jumaliste! Siitä ette virkkanut minulle sanaakaan."
"En välittänyt. Tämä vastoinkäyminen ei merkitse mitään, niin että keksiköön Willis Marsh jotakin muuta."