"Ja ellei se käy — ellei Hilliard myönnykään odottamaan"?
"Sitten koetan jotakin muuta; ryhdyn jälleen vaikkapa kultaa etsimään paremman puutteessa."
Cherry Malotte tuijotti tyynenä päilyvälle lahdelle, jossa lauma pyyntiveneitä ajelehti valtoinaan nousuveden mukana. Eräs hinaaja kulki ohitse, ja hän näki jäljessä tulevien lotjien olevan täynnä auringon valossa kirkkaasti välkehtivää saalista, heikosti kuuluvan laulun sävelen kantautuessa ulapalta. Hän seisoi kauan syviin mietteisiin vaipuneena eteensä tuijottaen käyden kiivasta taistelua oman itsensä kanssa, mutta sitten hän kääntyi äkkiä seuralaiseensa päin sanoen rauhallisesti ja päättävästi:
"Jos lainaatte minulle veneen, niin voin ehkä auttaa teitä."
"Miten?" kysyi Boyd nopeasti.
"Mitäpä siitä — saanko veneen?"
"Tietysti. Tässä onkin aivan yksi lähellä."
Saatettuaan tytön veneeseen ja heilautettuaan kättään jäähyväisiksi Boyd asteli allapäin konttoriinsa tosin hyvillään tytön avuntarjouksesta, mutta varmana siitä, ettei tämä saisi mitään aikaan kun kerran hän ja Iso Georgekin olivat neuvottomat.
"Sormeton" Fraser oli syönyt ylelliseen tapaansa aamiaisensa jotakuinkin myöhään, ja ilmestyi hetkisen kuluttua konttoriin, johon Clydekin pian saapui kasvoilla tuskallisen hätääntynyt ilme.
"Tämähän on kamalaa", huudahti hän melkein itkevällä äänellä. "Miehet sanovat, että kaikki menee päin hiiteen. Mitä aiot tehdä?"