"Olin aamulla kalastajieni mukana lahdella, kun saavuitte. Toivoin näkeväni sinut", virkkoi hän.
"Niinkö varhain? Taivas varjelkoon! Nukuinhan silloin vielä makeinta untani. Isä olisi voinut antaa kapteenille määräyksen kulkea hitaammin."
Boyd tuijotti häneen loukatun hämmästyneesti, mutta Mildred hymyili taampana seisovalle Alton Clydelle, eikä huomannut katsetta.
"Etkö välitä kuulla sitäkään, mitä olen täällä tehnyt?" kysyi Boyd.
"Tietysti", sanoi Mildred katsoen jälleen häneen.
Boyd kertoi sitten empien ja hieman arastellen pettymyksistä ja vastoinkäymisistä, joita hänelle oli sattunut ja jotka hän oli voittanut, mainitsematta kertaakaan Marshin nimeä ja välttäen koko ajan vierittämästä syytä taholle, josta kaikki oli lähtöisin. Tyttö kuunteli päätään pudistellen.
"Olipa se ikävää. Mutta Marsh kertoi jo meille kaikki ennenkuin tulit, enkä ole milloinkaan uskonut mitään hyvää tästä yrityksestä, Boyd. Vastaan en tietystikään pannut, olit niin innostunut, mutta toivoin, että olisit koettanut jotakin todellakin suurta, sillä kykyä sinulla varmasti on. Monet tuntemani mahtavat miehet siellä kotona eivät ole sinua millään tavalla nerokkaammat, eikä heillä ole edes puolta sinun tarmoasi. Tarkoitan, että pystythän toki tekemään ja toteuttamaan paljon suurempia suunnitelmia kuin mitä tämä kalanpyynti on."
"Suurempia!" huudahti Boyd. "Lohenkalastushan on koko rannikon tärkein ja tuottavin ala. Alaskassakin se antaa työtä kymmenelletuhannelle hengelle, ja vuosittain valmistuvan tavaran arvo nousee kymmeneenmiljoonaan dollariin."
"Oh, antakaamme tilaston olla", sanoi Mildred torjuvasti, "saan siitä vain päänkipua. Tarkoitan vain, ettei kalastajaa voi edes verrata esimerkiksi lakimiehiin, pankkiireihin tahi arkkitehteihin; häntä luulisi pikemminkin kaivostyömieheksi. Suo anteeksi, Boyd, mutta silmäilehän pukuasi." Hän purskahti nauruun. "Näytäthän aivan tavalliselta työmieheltä."
Boydin täytyi myöntää hänen olevan oikeassa huomaten nyt vasta, miten karkean ja säälittävän ruokkoamattoman näköinen hän oli. Ympärillä puhui kaikki rikkaudesta ja ylellisyydestä; matruusikin, joka kulki ohi, oli hienommin puettu kuin hän. Häntä alkoi äkkiä hävettää ja ujostuttaa.