"En tiedä — en tullut sitä ajatelleeksi." Mildred silmäili häntä kylmästi.
"Onko kukaan saanut selville, kuka ja mikä hän oikein on?"
"Mistä tämä uteliaisuus?"
Tyttö kohautti olkapäitään. "Väittelysi Willis Marshin kanssa huvitti minua suuresti, joten olen nyt aikonut pyytää herra Marshia tuomaan tuon mielenkiintoisen henkilön nähtäville, kun menemme rannalle. Olisipa se todellakin hauskaa. Vastavierailulle laivalle hän ei luultavasti tule, vai mitä arvelet?" Tuo mahdollisuus sai kysyjän niin levottomaksi, ettei Boyd voinut olla hymyilemättä.
"Hänen kaltaistaan tyttöä et tunne ketään", vastasi hän. "Cherry Malotte on aivan toisenlainen kuin luulet, ja jos haluat hänet nähdä, keksi joku toinen keino."
"Kuinka niin?" Mildredin kulmakarvat kohosivat.
"Koska on aivan mahdotonta kuvitellakaan, että hänet tuotaisiin noin vain 'nähtäville', ja vielä Marshin kaltaisen henkilön toimesta."
Tytön rypistynyt otsa ilmaisi hänen koskettaneen arkaan kohtaan, minkätähden hän kiiruhti palauttamaan keskustelun takaisin alkuperäiseen uomaansa. Hän tahtoi Mildredin ymmärtävän, ettei hän ollut millään tavalla joutunut tappiolle, vaikka menestys ei ollutkaan laskelmien mukainen, mutta tyttö kuunteli hajamielisesti ja välinpitämättömästi ikäänkuin itsepintaista lasta viihdyttäen.
"Mielestäni voisit tämän jo heittää ja koettaa jotakin muuta", virkkoi hän vihdoin. "Paikkasi ei ole täällä. Menetät vähitellen kokonaan entisen leikillisyytesi ja vilkkautesi, niin että olet pian oikein aika jörö, jos tätä jatkuu. Ja jöröt ihmiset ovat kaikkea muuta kuin hauskoja."
Samassa ilmestyi Alton Clyde ja muutamia muita joukossa Willis Marshin kajuutasta puhellen ja nauraen. Mildred nousi sanoen: