"Kieltäydyn." Wayne Waylandin ääni koveni äkkiä ja hänen valkoiset, terveet hampaansa napsahtivat yhteen. "Saatte nyt aivan ansionne mukaan. Petitte minua kurjasti urkkiessanne tietoonne kaikki, kun olitte päivällisellä luonani, joten en näe Marshin käytöksessä mitään moitittavaa. Ja jos sen tekisinkin, niin en panisi sittenkään kortta ristiin, sillä petturia kohtaan on kaikki oikeutettua."
Boyd Emersonin päivettyneille kasvoille levisi harmahtava kalpeus ja hänen äänensä oli sortumaisillaan kun hän vastasi:
"Petturi en ole, ja sen te kyllä tiedätte. Luulin teidän olevan kunnian mies, jonka luo tulin, en apua pyytämään, vaan oikeutta vaatimaan. Mutta nyt huomaan erehtyneeni. Alan uskoa, että Marsh on noudattanut ohjeitanne alusta alkaen."
"Uskokaa mitä haluatte."
"Luulette nujertaneenne minut, mutta siinä erehdytte. Taistelu ei ole vielä päättynyt."
"Vastarintanne ei hyödytä mitään." Herra Waylandin piirteet olivat kuin rautaan valetut.
"Ei ehkä tänä vuonna, mutta seuraavana. Te ja Marsh olette nyt voitolla, mutta lohi nousee jälleen ensi kesänä, ja suunnitelmani isken läpi, vaikka kaikki helvetin voimat nousisivat minua vastaan!"
Wayne Wayland aikoi sanoa jotakin, mutta Boyd jatkoi:
"Ette minusta pidä, mutta käytöksenne ilmaisee, että samalla pelkäätte minua. Pelkäätte, että yritykseni onnistuu, minkä se vielä tekeekin."
"Rohkeata puhetta!" virkkoi vanhus. "Mutta teillä on sadantuhannen dollarin velka niskoillanne, ja osakkeenomistajanne saavat kyllä aikanaan tietää, miten olette asiat hoitanut."