"Olen niin onnellinen tähtenne ja pyydän, että suotte maltittoman käytökseni anteeksi. Menkäämme jonnekin, jossa minun ei tarvitse näin huutaa; haluan puhella kanssanne."
"Minulle tämä melu on maailman ihaninta musiikkia", sanoi Boyd saatellen seuralaisensa ulkoilmaan sähisevien juottoahjojen ohi, joiden leimuavien liekkien ääressä työskentelevät kiinalaiset olivat kuin johonkin pakanalliseen uhritoimitukseen syventyneet. "Mutta mielelläni istahdankin hetkeksi, sillä olen nyt ollut jakeilla kolmekymmentä kuusi tuntia yhteen menoon."
"Teitä poikaparkaa! Miksi ette mene hiukan lepäämään?"
"En pääse. George tuo pian toisen kalalastin ja tehdas on niin uusi, etten tohdi poistua tunniksikaan."
"Aivan liikaa yhdelle miehelle", sanoi Cherry.
"Oh, nukun huomenna."
"Näittekö — hänet?"
"Kyllä."
"Hän lienee teistä sangen ylpeä", sanoi Cherry hartaasti.
"Luulen, ettei — ettei hän oikein ymmärrä suunnitelmaani ja mitä ponnistuksia sen toteuttaminen on vaatinut. Tapaamisemme ei ollut sellainen kuin olin toivonut."