"Mistä — mistä nämä kalat?" huudahti hän hengästyneesti.
"Padosta." George hymyili jälleen ensi kerran moneen viikkoon. "Ne tulivat vihdoinkin, kuten tiesin niiden tekevänkin, ja toisia nousee tuhansittain. Olen kalastanut näillä vesillä vuosikausia, mutta tämmöistä lohen paljoutta en ole kuunaan nähnyt. Ne pirstovat padon sirpaleiksi. Niitä sulloutuu kotkuihin tonnittain, ja toisia, jotka eivät mahdu sisään, kiehuu alapuolella miljoonittain. Sellaista näkyä ei näe kuin kerran eläissään."
"Laskelmamme pitävät siis paikkansa — saamme mitä tarvitsemme?"
"Saaliimme riittää jo vaikka kahdellekin tehtaalle. Ne ovat nyt löytäneet oikean reittinsä, eikä nousu taukoa hetkeksikään, ennenkuin koko lauma on päässyt läpi, sen teille sanon. Verkkomiehiä emme enää tarvitse, vaan viiltäjiä, keittäjiä ja pakkaajia. Sanoin jo vuosikausia sitten Marshille, ettei toista sellaista apajaa ole koko pohjolassa." Hän heilautti riemuitsevasti pitkää ja karvaista kättään joka oli paljas melkein olkapäätä myöten. "Rakensimme tämän tehtaan keittääksemme neljäkymmentätuhatta lohta päivässä, mutta minä tuon teille kolmetuhatta tunnissa, jotka teidän on keitettävä. Kuuletteko?"
"Saartoyritys ei siis onnistunutkaan!" Emersonin päätä huimasi niin, että hänen täytyi nojata erääseen kannatuspylvääseen.
"Ei! Nyt näytämme heille, mihin oikea tehdas kykenee. Marshin padot lahovat paikoilleen." Iso-George heristi nyrkkiään joelle päin. "Olemme voittaneet, poikaseni! Olemme voittaneet!"
"Älkäämme sitten seisoko tässä aikaa hukkaamassa!" ärjäisi Boyd kuin unesta heräten. "Joudu, joudu, George!" Hän kääntyi ja kiiruhti tehtaaseen tarmokkaampana kuin konsanaan, vannoen hammasta purren, ettei ainoakaan ratas saanut pysähtyä, ei yksikään hihna löyhtyä eikä kukaan poistua työnsä äärestä, ennenkuin nousu oli mennyt ohi. Ovella hän pysähtyi hetkeksi ja katsoi hymyillen laivaa, joka kellui lahdella, astuen sitten sisään polvet väsymyksestä notkahdellen.
XXV.
MUSERTAVA ISKU.
"Olen kuullut uutisen!" huusi Cherry, joka oli tullut myöhemmin päivällä, koettaen saada äänensä kuuluviin koneiden pauhinassa. "Kalastajillakin näyttää olevan oma suopea sallimuksensa", vastasi Boyd.