"Ette näe Boydia tänä iltana", sanoi Cherry.
"Kyllä."
"Hänellä on hyvin paljon työtä, joten luulen, ettei hän voi tulla."
"Erehdytte. Käskin hänen saapua laivalle!" Toisen kasvojen ilme ärsytti Mildrediä.
"Mutta entäpä jos hän ei tulisikaan? Muistakaa, että lohi nousee parhaillaan, ettekä saa hukata hetkeäkään, jos aiotte häntä auttaa."
Mildred nykäisi niskojaan. "En ole suoraan sanoen milloinkaan pitänyt tästä Boydin yrityksestä, eivätkä mielipiteeni ole lainkaan muuttuneet saatuani nyt tutustua paikkaan ja sen asukkaihin."
"Paikka on tosin hiukan toisenlainen, mutta Kalvikissa ovat ihmiset aivan samanlaisia kuin Chicagossakin. Häikäilemättömiä miehiä ja uhrautuvia naisia tapaatte kaikkialla."
Mildredin kylmä katse tarkasteli häntä kiireestä kantapäähän.
"Ja päinvastoin. Puhutte kokemuksesta, joka on omaani paljon laajempi." Päätään välinpitämättömästi nyökäyttäen hän jatkoi matkaansa laituriin kiinnitettyä höyrypurtta kohti, johon hänen ystävänsä parhaillaan kokoontuivat. Hän oli vihoissaan ja epäluuloinen. Hänen ylpeytensä oli saanut tuntuvan kolauksen, kun hän ei ollut voinut millään tavalla tuntea ylemmyyttään tuohon toiseen naiseen nähden, vaan oli ollut pakotettu turvautumaan raukkamaisiin vihjauksiin, Cherryn ollessa koko ajan vilpitön ja suora. Hän oli tottunut heti tuntemaan, mitä lajia henkilö oli, jonka kanssa hän antautui tekemisiin, mutta nyt hän oli joutunut aivan ymmälleen. Kuka oli tuo nainen? Ja mitä varten hän oli täällä? Miksi ei Boyd ollut milloinkaan kertonut hänelle tästä merkillisen läheisestä ystävyydestä? Mutta nyt sen täytyi loppua. Boydin täytyi joka luopua Cherrystä tahi —
Constantine oli pysytellyt kunnioittavan välimatkan päässä koko keskustelun ajan, mutta kun Mildred oli mennyt, tuli hän Cherryn luo kysyen: