"Ei. Olemme vain matkustajia, isäni ja minä."
"Vai raahasitte te sen vanhan hakoniskan mukaanne? Se oli oikein. Hoivatkaa häntä mitä parhaiten niin kauan kuin vielä saatte hänet pitää. Jos olisin ollut huomaavaisempi omaani kohtaan, niin asiani olisivat nyt jo paremmalla kannalla. Mutta nuoret ovat ajattelemattomia." Fraser teki liikkeen ikäänkuin hän olisi omannut kaiken maailman viisauden. "Olin päättänyt ruveta jockeyratsastajaksi, ja se rikkoi välimme. Mitä nyt omistan, sen olen itse hankkinut, mutta jos olisin jäänyt Bloomingtoniin, olisin nyt pankinjohtaja."
"Bloomingtoniin! Muistaakseni sanoitte olevanne New Orleansista."
"Isäukolla oli pankkeja hieman joka paikassa", vastasi Fraser nopeasti.
"Onko — onko herra Emerson sairas?"
"Sellaisessa kuumeessa, että hän työntyisi vaikka villikissojen luolaan."
"Hän lupasi tulla eilen illalla laivalle, mutta ei tullutkaan."
"Hänellä on niin helkkarin kiire. Meni juuri nukkumaan, kun lähdin aamukävelylleni."
"Missä hän on sitten ollut koko yön?"
Äänen utelias sävy ei jäänyt Fraserilta huomaamatta. "En tiedä", vastasi hän rauhallisesti, "enkä välitäkään. Minulle on aivan saman tekevää, missä hän lomahetkensä viettää, kun hän vain suorittaa tehtävänsä moitteettomasti." Häneltä ei tyttö saisi ainakaan mitään urkituksi.