"Tyttö on harvinaisen kaunis", huomautti toinen jäykästi.
"Ja yhtä hyvä kuin kauniskin, mutta — vaaleaverisistä en välitä." Fraser loi ihailevan katseen seuralaisensa tummiin kiharoihin ja pyöräytti silmiään kaunopuheliaasti. "Tummat ovat aina olleet heikkouteni — suonissani virtaava creoliveri, ymmärrättehän."
Tyttö kokosi kukkasensa ja nousi.
"Nyt minun täytyy mennä."
"Tulen kanssanne." Fraser hypähti ketterästi seisoalleen.
"Kiitän, mutta kuljen kernaimmin yksin."
"Suokaa anteeksi. En tullut sitä ajatelleeksikaan. Tarkoitukseni —" Fraser vaikeni samassa, sillä katse, jonka tyttö loi hänen, oli niin jäätävän kylmä, että hän aivan tyhmistyi.
"Kiitoksella kuitattu", mutisi hän yksin jäätyään. "Jäykkä kuin suolapatsas, mutta rahoja sillä hyväkkäällä varmasti on."
Ylempänä olevalla tehtaalla Mildred tapasi Berryjen nuoremman tyttären ja Alton Clyde'n, jonka kanssa hän keskusteli kahdenkesken pari minuuttia.
"Hyvä on", sanoi Clyde, "menen tietysti mielelläni, kunhan vain pidätte muusta huolen."