"Älkää väittäkökään, ettette tiennyt sitä!" tiuskaisi Wayland. "Kun olitte väsyttänyt kaikki ystävänne, lähetitte tuon hutiluksen tyttäreni puheille tietäen, ettei tämä voinut kieltäytyä."
"Mistä saitte tietää, että hänellä oli osakkeitani?"
"Hän kertoi itse."
"Sitä en usko. Ellei hän ole asiasta ennen puhunut, niin hän on nytkin vaiti, ja väitteeseenne, että olisin tyrkyttänyt hänelle osakkeitani, vastaan vain, että hän on toiminut omasta vapaasta tahdostaan. En ole osannut uneksiakaan, että nuo kaksikymmentäviisituhatta dollaria olivat hänen. Mitä aiotte nyt tehdä?"
"Uhraan tuon summan kymmenkertaisesti, pelastaakseni tyttäreni."
"Minulla ja ystävilläni on vielä osake-enemmistö."
"Ystävillänne!" huusi herra Wayland. "Murskaan teidät ja teidän ystävänne, vaikka siihen menisi koko omaisuuteni."
"Vastenmielisyytenne minua kohtaan käsitän, mutta kumppanini eivät ole teille mitään pahaa tehneet."
"Kumppaninne! Ja ketä he ovat? Henkipatto pahantekijä, joka on vannonut murhaavansa Willis Marsh'in, ja eräs tanssipaikkojen irtolaisnainen."
"Varoitan teitä!" huudahti Emerson jyrkästi.