"Onko saaliinne suurikin?"
"Ei kuulu syrjäisiin." Boyd kääntyi herra Waylandiin. "Enpä odottanut näkeväni teitä täällä. Ettekö ole minua jo tarpeeksi loukannut?"
"Hetkinen vain, ennenkuin ajatte minut ulos. Olen tämän yhtiön osakas, joten minulla on oikeus nähdä paikka."
"Tekö osakas? Onko teillä montakin osaketta, ja mistä olette ne saanut?"
"Kolmekymmentä viisi." Wayland heitti pöydälle tukun papereita. "Ja Chicagoon sijoittamanne osakkeet ovat myös käsissäni. Sanoinhan teille, että saatte minusta aikanaan kuulla."
"Luulette nyt siis voivanne nujertaa minut, vai mitä?" sanoi Emerson. "Teitä on petetty. Osakemäärästä on vain kolmasosa ulkopuolella olevilla henkilöillä, joista Alton Clydellä kolmekymmentäviisi."
Vanhus hymyili julmasti: "Minua ei ole petetty."
"Sitten on Clyde myynyt!" huudahti Boyd.
"Niin. Maksoin hänelle kymmenentuhatta dollaria, minkä summan hän oli sijoittanut yritykseen, ja otin omalle nimelleni ne kaksikymmentäviisi osaketta, jotka tyrkytitte Mildredille."
"Mildredille!" Emerson hätkähti kuin piiskaniskusta. "Oletteko järjiltänne? Eihän Mildredillä ole — Alton ei sanonut kenen rahat olivat!"