Boyd pyörähti Marsh'iin päin niin hirmuisella katsannolla, että tämä peräytyi pari askelta.
"Jos asetutte tielleni, pieksän selkänne kirjavaksi, kunnes ulvotte kuin koira!"
Marsh'in punakat kasvot kalpenivat ja kieli kävi äkkiä niin kuivaksi, ettei hän saanut sanaa suustaan. Mutta Wayne Waylandiin eivät uhkaukset tehonneet.
"Varoitan teitä vielä kerran pysyttelemään poissa tyttäreni lähettyviltä!" huusi hän raivoisasti.
"Ja minä vannon, että tulen tänä iltana laivalle aivan yksinäni." Trustin pääjohtaja kääntyi ja poistui adjutanttinsa seuraamana sanoja enempää tuhlaamatta.
XXVI.
TILINTEKO.
Tullessaan jokapäiväiselle käynnilleen Cherry Malotte näki Willis Marsh'in ja herra Wayland'in juuri lähtevän tehtaan laiturista, minkätähden hän kiiruhti päärakennukseen ihmetellen, mitä oikein mahtoi olla tekeillä. Kaikkialla oli yhtä kiire kuin eilen illallakin ja hän näki, että miehet olivat olleet työssä koko yön. Toiset lopen uupuneet olivat heittäytyneet mikä mihinkin pitkälleen saadakseen hetkisenkin levätä, ennenkuin työnjohtaja potki heidät paikoilleen takaisin. Kiinalaisten kädet liikkuivat samassa nopeassa tahdissa, ja keltaiset kasvot olivat ponnistuksesta ja väsymyksestä kalpeat; perkkauspöytien ääressä työskentelikin vielä eilinen miehistö käyden urhoollisesti kalakasojen kimppuun, jotka eivät näyttäneet lainkaan alenevan. Toiset alkoivat jo keskeyttää ja horjuivat parakkeihinsa, toisten jatkaessa itsepintaisesti jalat pitkästä seisomisesta ja suolaisesta merivedestä niin turvonneina, että jalkineet oli täytynyt viiltää auki.
Boyd seisoi konttorin ovella ja kertoi muutamin sanoin herra Waylandin uhkauksesta.
"Luuletteko hänen voivan tehdä meille vahinkoa?" kysyi Cherry huolestuneesti.