"Sitä en epäilekään."
"Sanokaahan — minkätähden kääntyi hän teitä vastaan näin äkkiä? Mikä sai neiti Waylandin suuttumaan teille?"
"Siihen on minun hieman — hieman vaikea vastata."
"Kuinka niin? Olenhan yhtiön osakas, jonka pitäisi saada tietää kaikki. Te, George ja minä liittäydymme nyt entistä lujemmin yhteen, niin että älkäämme salatko toisiltamme mitään."
"No niin, ehkäpä onkin parempi, että tiedätte kaikki", vastasi Boyd harvakseen. "Mildred ei pidä teistä, ja hänen isänsä mielen on Marsh myrkyttänyt. Ystävyytemme näyttää heitä harmittavan; he uskovat ja luulevat — kaikenlaista."
"Olen siis kaikkien teitä kohdanneiden ikävyyksien aiheuttaja."
"Minua moititaan aivan yhtä paljon — enemmän kuin teitä. Marsh on todennäköisesti ottanut selkoa elämänne vaiheista ja kertonut sitten heille kaiken kuulemansa lorun, jonka he tietysti uskoivat tuntematta teitä kuten minä. Ystävyytemme ymmärrettiin väärin, mutta selitän kaikki Mildredille. Ehkäpä saan herra Waylandinkin huomaamaan olleensa väärässä. Muuta mahdollisuutta ei ole."
"Mitä on Marsh minusta kertonut?" kysyi tyttö.
Hän oli kuolon kalpea.
"Paljonkin, minkä kaiken olisin jollakin toisella kerralla iskenyt hänelle kurkkuun. Teidän avullanne teen sen heidän kaikkien läsnäollessa, niin että se nautinto siirtyi vain hiukan tuonnemmaksi. Tästä teille puhuminen on minulle sangen vastenmielistä, mutta meille on mitä tärkeintä, ettei asioita enää vääristellä; koetan varustautua mahdollisimman hyvin tulevaisuuden varalle."