Cherry oli vaiti.
"Jättäkää tuo kaikki minun huolekseni", sanoi Boyd lempeästi. "Pidän huolen siitä, että Marsh peruuttaa puheensa."
"Ei ole väliä", vastasi tyttö väsyneesti. "Marsh on puhunut totta, arvaan."
"Totta! Hyvä Jumala! Ette tiedä mitä sanotte!"
"Kyllä." Hän loi Boydin kauhistuneisiin kasvoihin uhmailevan katseen. "Onhan teidän täytynyt tietää, kuka olen. Fraser tuntee minut ja on kertonut teille. Tiesitte minun seurailleen kullankaivajien leirejä, ja miten elin ja mitä ihmiset minusta ajattelivat. Koettelin onneani yhdessä toisten kanssa ja olin pakotettu suoriutumaan kaikesta vain omaan neuvokkuuteeni luottaen. Välistä voitin ja välistä hävisin. Tunnettehan pohjolan olot."
"En tiennyt mitään", sanoi Boyd hitaasti, "enkä olisi voinut sellaista ajatellakaan — aivan mahdotonta."
"Miten niin? Eihän sillä ole teihin nähden mitään merkitystä. Olette elänyt ja niin olen minäkin. Olen tehnyt erehdyksiä — kenelle tytölle ei sellaista tapahtuisi, jonka täytyy itse itsestään huolehtia? Mutta menneisyyteni on omani, asia, joka ei muita liikuta." Toisen ilmeinen hämmästys sai hänen ylpeytensä heräämään. "Oh, olette järkytetty! Luulette varmaankin, että kaikki naiset ovat neiti Waylandin kaltaisia. Eikö mieleenne ole milloinkaan juolahtanut ajatus, ettette tekään ole enää sama henkilö kuin yliopistosta päästessänne? Nyt tiedätte, minkälainen maailma on; olette saanut maistaa sen pahuutta. Vaihtaisitteko elämänkokemuksenne silloiseen viattomuuteenne ja tietämättömyyteenne? Tiedätte, ettette sitä tekisi, joten teillä ei ole oikeutta tuomita minuakaan mitenkään erilailla. Eikö ole aivan samantekevää, kuka olen ja mitä olen tehnyt? En tiedustellut elämänvaiheitanne, kun annoin teille tilaisuuden voittaa neiti Wayland omaksenne, eikä teillä kummallakaan ole liioin mitään oikeutta vedota minun entisyyteeni."
"Sen myönnän."
"Leirien elämän jätin parjausten pakottamana — minulle tehtiin aina vääryyttä, ja mikä hyvänsä lienen ollutkin, olen aina käyttäytynyt rehellisesti tuota tyttöä kohtaan. Mieltäni pahoittaa, että hän nyt minua syyttää. Rakkautenne häneen olen nähnyt enkä ole milloinkaan koettanut sitä häneltä riistää. Oh, älkää näyttäkö siltä, etten olisi voinut toisin menetellä, jos olisin tahtonut. Olisin voinut häntä sangen helposti vahingoittaa, jos olisin ollut sellainen, joksi hän minua ajattelee. Mutta minä autoin teitä miten suinkin osasin, uhrauduin ja tein tekoja, joita hän ei olisi milloinkaan tehnyt."
Hän vaikeni ollen itkuun purskahtamaisillaan, ja Boyd tunsi, että hän oli oikeassa. Boyd ei voinut unhottaa, miten uskollisen uhrautuvainen hän oli ollut koko tämän pitkän taistelun ajan. Hän muisti ainakin sadannen kerran palveluksen, jonka Cherry oli tehnyt Hilliardilta lainaa hankittaessa, mikä ajatus täytti jälleen hänen mielensä tuskallisella ahdistuksella.