"Hyvästi", vastasi Boyd jääden tuijottamaan pois rientävän tytön jälkeen, jonka silmät olivat olleet kyynelistä kosteat.
Vasta iltapäivällä Boyd näki "sormettoman" Fraserin tiedustellen tältä, miten löytöretki oli onnistunut.
"Turha vaiva", vastasi seikkailija. "Näyttely nujersi minut."
"Kylmiä, vai mitä?"
"Niin. Olin vähällä vilustua."
"Tapasitteko todellakin jonkun heistä?"
"Varmasti. Kohtasin koko joukon, mutta nimiä en ehtinyt kuulla. Peninkulman kuljettuani yhdytin ensimmäisen — solakka ja ryhdikäs neitonen, jonka äänessä oli jääsirpaleiden kilinää."
Boyd katsahti ylös. "Esittelittekö itsenne?"
"Tietysti ja nimellä Chancy de Benville, joka tekikin suurenmoisen vaikutuksen, mutta puvussani oli luultavasti jokin vika. Olisipa minulla ollutkin 'liemi ja kala'-vaatteeni ja parin hehdon vetoinen hattuni, niin olisin mennyt herrasmiehestä aivan iltikseen. Hiukan myöhemmin kohtasin toisen, tuommoisen pienen maduronhameisen, jolla oli litteä nenä."
"Neiti Berry, arvatenkin."