"En."
"Hän sanoi päinvastoin."
"Sanoiko hän niin?"
"Kyllä. Hän luuli, että olette kertonut minulle, kuka hän on."
"No helvetti! Olisihan hänen pitänyt tietää, etten milloinkaan lörpöttele. Se on hänen asiansa — minulla on tämän tehtaan valvomisessa muutenkin ikävyyksiä enemmän kuin tarpeeksi."
"Pahoittelen, ettette sitä tehnyt."
"Miksi? Mitä se olisi hyödyttänyt? Voiko kukaan elää elämänsä toistamiseen ja tahtooko kukaan nykyisyyden toistuvan? Tulevaisuus se vain on, jota varten kannattaa elää, ja omasta puolestani uskon, että hänen tulevaisuutensa on yhtä hyvä kuin kenen toisen hyvänsä."
"Se, mitä hän kertoi, järkytti mieleni."
"En ymmärrä, miksi", murahti Fraser. "Cherry on ihanteeni, jos joskus menen naimisiin, sillä en voisi sietää vaimoa, jota minun pitäisi huvittaa paperinukkeja leikkelemällä. Ei, sir! Jos otan kerran itselleni elämänsulostuttajan, niin valikoin sellaisen, joka tietää yhtä paljon kuin minäkin; sellainen ei lähdekään tiehensä ensimmäisen parhaan mustasilmäisen keikarin mukana, joka sattuu oveni avaamaan. Oletteko milloinkaan kuullut, että joku todellakin viisas nainen olisi ryhtynyt kotiaan hävittämään? Ette varmastikaan. Sellaista tapahtuu vain noille juuri koulupenkiltä päässeille punaposkisille pumpulivauvoille."
Fraser teroitti hammaspuikon ja jatkoi: