"Cherry Malotte on parhain tyttö, mitä milloinkaan olen nähnyt, ja vaikka hänet on useasti ehkä pantukin lujalle elämän kilparadalla, ei hän sittenkään keskeytä, vaan kestää maaliin saakka ja voittaa. Siihen kyetäkseen täytyy olla täysiverinen, joten se onnellinen, joka hänet saa, voittaa myös elämänsä Derby-juoksun. Ovathan ne nuokin laivalla olevat tytöt hienoja ja hyvin ruokittuja, mutta te ette tiedä, mihin ne kykenevät."
"Emme puhu nyt avioliitosta", sanoi Boyd nousten.
Hänen mentyään alkoi Fraser jahkailla ääneen: "Ehkäpä ei. Olen yksinkertainen mies, joten ehkä puhelimmekin vain ilmoista. Mutta jos pyydystelette tuota villikukkia poimiskelevaa neitosta, jolla on niin kylmän kalsea ääni, Cherry Malotte'n asemesta, niin toivon, että saattekin hänet. Makuasioista ei kannata väitellä, ja tänä aamuna tein hyväksenne minkä voin."
Wayne Wayland ei ollut suinkaan varma siitä, ettei Boyd täyttäisi uhkaustaan saapua illalla laivalle, minkätähden hän tahtoi valmistautua kaiken varalle. Mitään kohtausta The Grande Dame'n matkustajain läsnäollessa ei voitu ajatellakaan, ja jos tuota nuorukaista kohdeltaisiin huonosti, tekisi se hänestä marttyyrin Mildred'in silmissä. Hän puhui asiasta Marsh'ille, joka ehdotti, että matkailijat söisivät päivällisen maissa ja viettäisivät illan hänen luonaan tehtaalla. Kun laivalla ei ollut muita kuin Mildred isänsä keralla, ei mitään häväistystä voinut syntyä, vaikkapa Emerson olisikin niin hullu, että saapuisi.
"Olen sitäpaitsi antanut määräyksen olla valmiit lähtemään nousuveden tultua", sanoi herra Wayland. "Tuo mies on vaarallinen, ja kuta pikemmin saamme Mildredin pois hänen läheisyydestään, sitä parempi. Te tulette mukaamme, poikaseni."
Mutta kun hän meni puhumaan toimenpiteistään Mildredille, oli tämä hyvin kiihdyksissä.
"Miksi julkaisit kihlaukseni herra Marsh'in kanssa?" kysyi tyttö kiivaasti. "Laivalla ei puhutakaan muusta. Millä oikeudella teit sen?"
"Oman itsesi takia", vastasi vanhus. "Emerson, tuo pentu, on pitänyt meitä molempia jo kyllin kauan narreinaan."
"Mutta en rakasta Willis Marsh'ia!" huusi tyttö. "Unhotat, että olen täysi-ikäinen."
"Mitä joutavia! Willis on hieno mies ja rakastaa sinua, ja ikäänsä nähden etevin liikemies, mitä olen milloinkaan tuntenut. Hän on minulle sovelias ja sillä hyvä."