Oli hämärä, kun Willis Marsh soudettiin laivalle. Herra Wayland ja Mildred istuivat kannella nojatuoleissa kultaisena hehkuvaa auringonlaskua ihaillen, ja vanhuksen piipusta kohosi silloin tällöin sinertävä savukiehkura tyyneen ilmaan. Marsh kertoi pyytäneensä vierailtaan anteeksi, että velvollisuudet vaativat hänet toisaalle, ja siirsi tuolinsa Mildredin lähelle hyvillään siitä, ettei kukaan voinut häneltä tätä etuoikeutta evätä. Todellisuudessa oli hänet ajanut laivalle pelko, että Emerson voisi jollakin tavalla käyttää hyväkseen hänen poissaoloaan. Sitten vasta kun Kalvikin rannat olivat häipyneet taivaanrannan taakse ja kilpailija jäänyt jälkeen, hän saattoi olla levollinen ja tytöstä varma. Hän oli saavutuksiinsa tyytyväinen, vaikka hänen ei ollut onnistunutkaan murskata kilpailijaansa niin täydellisesti kuin oli suunnitellut. Taistelun jatkaminen oli siirtynyt vahvemmille hartioille ja hän oli saanut naisen, jota hän rakasti. Hän oli sitäpaitsi saavuttanut Wayne Waylandin, lännen melkein mahtavimman raharuhtinaan, rajattoman luottamuksen, joten hänen kunnianhimoisten unelmiensa toteutuminen näytti ehdottoman varmalta. Hän melkein toivoi Emersonin tulevan saadakseen nähdä tämän surkean häviön, siinä odotellessaan parhaansa ollakseen mahdollisimman miellyttävä ja rattoisa.
Hetkisen kuluttua tuli toinen perämies ilmoittamaan, että eräs neiti pyrki herra Waylandin puheille.
"Eräs neiti?" kysyi vanhus hämmästyneesti.
"Niin, sir. Hän tuli juuri nyt pienellä veneellä parin alkuasukkaan keralla. Pysähdytin heidät portaille, mutta hän tahtoo tavata teidät heti."
"Ah! Jälleen tuo sama nainen." Herra Wayland nipisti huulensa tiukasti yhteen. "Käskekää hänen mennä tiehensä. En halua häntä puhutella."
"Ymmärrän, sir." Mies kääntyi, mutta Mildred huudahti: "Odottakaa! Miksi et halua puhutella häntä, isä?"
"Tuota ihmistäkö? Minulla ei ole hänelle mitään sanomista."
"Aivan oikein"! kannatti Marsh luoden puhujaan aran silmäyksen. "Hänellä on varmasti joku kepponen tekeillä."
"Hänellähän voi päinvastoin olla jotakin todella tärkeätä sanottavana", väitti tyttö.
"Ei."