"Hyvä Jumala! Mikä häväistysjuttu, jos tämä vain on totta!" Wayne Wayland siveli otsaansa.
"Oh, totta joka sana?" sanoi Cherry.
Seuranneen äänettömyyden vallitessa pienokainen soluttautui Constantinen käsivarrelta kannelle ja painautui äitiään vasten nähdäkseen kaikki nämä vieraat paremmin. Pienet kasvot olivat laihat ja alkuasukasten kuosiset vaatteet risaiset ja likaisetkin, mutta hipiä oli paljon vaaleampi kuin aleuteilla, niin ettei kukaan, joka hänet näki, voinut syntyperää epäillä. Merimiehet olivat ryhmittyneet ympärille ja katselivat näytelmää niin kiinteästi, ettei kukaan huomannut kanoottia, joka sujahti peräntakaa maihinmenoportaille.
Wayne Wayland oli kerrankin niin ymmällään, ettei hän tiennyt, mitä sanoa, eikä Willis Marsh, jonka pyöreähköt kasvot olivat kalpeat ja hiestä märät, voinut vielä käsittääkään kukistumisensa perinpohjaisuutta, vaan odotti pelokkaasti, mitä Mildred tekisi. Tämä loi häneen vihdoin leimuavan katseen, joka sai hänet tekemään viimeisen epätoivoisen ponnistuksen.
"Älkää uskoko häntä!" huudahti hän. "Hän valehtelee suojellakseen omaa rakastajaansa!" Hän viittasi Chakawanaan. "Tuo tyttö on lapsen äiti, mutta isä on Boyd Emerson!"
"Boyd Emerson kävi Kalvikissa ensi kerran viime joulukuussa", sanoi Cherry. "Lapsi on kolmen vuoden ikäinen."
"Täällä näyttää olevan minusta puhe", lausui samassa eräs ääni heidän takanaan. Emerson tunkeutui joukon läpi ja astui suoraan Marsh'in eteen. "Mitä tämä merkitsee?"
Mildred Wayland painoi vapisevan kätensä sydäntään vasten ja hengähti syvään. "Tiesinhän hänen tulevan."
Constantine puuttui nyt puheeseen ensi kerran ja lausui Mildrediin kääntyen:
"Tämä pienokainen herra Marshin. Hän lupaa otta Chakawana vaimokseen, mutta hän valehteli: hän otta teidät, koska te rikas tyttö" Hän kääntyi Marsh'iin päin. "Miksi te valehtelette?" Katse oli peloittavan julma ja uhkaava. "Sanoinhan teille kauan sitten minä tapan teidät, ellette huoli sisarestani."