"Laiva ei ole minun, joten en mahda sille mitään", sanoi Petellin. "Miksi ette tulleet muutamia päiviä ennen"?
"Kadunpa totisesti, että suostuin odottamaan solan edustalla", virkkoi Emerson synkästi. "Ilma ei olisi voinut olla ensimmäisenäkään päivänä kurjempi kuin mitä se oli toiselle puolelle saapuessamme."
Iso George oli huomaavinaan sanoissa jonkinlaista moitetta varovaisuutensa johdosta ja pyörähti kiukkuisesti puhujaan päin, mutta kohdatessaan Emersonin katseen hän malttoi mielensä ja siepaten lakkinsa ryntäsi ovesta ulos kuumenneita veriään jäähdyttelemään.
"Milloin arvelette laivan tulevan Uyakiin?" kysyi Emerson.
"Viikon kuluttua korkeintaan."
"Onko sinne pitkäkin matka?"
"Eikö mitä — noin viisikymmentä penikulmaa vain", hymähti Petellin, mutta huomatessaan omituisen välähdyksen vieraan silmissä hän lisäsi kiireesti: "Mutta sinne ette pääse. Uyak Bay on salmen-toisella puolella — Shelikoffin salmen, ymmärrättehän."
"Mitäs siitä! Voimmehan vuokrata purjeveneen ja —"
"Täällä ei ole nykyjään ainoatakaan, sittenkuin menetin omani viime vuonna merisaukon metsästyksessä."
"No, pienempiä veneitä ja alkuasukkaita, jotka vievät meidät yli, lienee sentään aina saatavissa? Tottahan täällä veneitä on?"