Kun Balt ja Emerson astuivat sisään, huomasi Fraser heti heissä tapahtuneen muutoksen ja tiedusteli, mitä oli tapahtunut.
"Aiomme soutaa tästä salmen yli veneellä", selitti iso George.
"Mitä! No, ei ikinä! Onko nyt mielettömämpää kuultu! Ettekö käsitä —"
"Kyllä", keskeytti Emerson tylysti. "Teidän ei tarvitse tulla mukaan."
"Sanomattakin selvää. Vai luuletteko minun kykenevän sellaiseen? Kun olen kerran hädin tuskin päässyt näin pitkälle, en aio enää jättää mitään sattumien varaan."
"Voittehan odottaa postilaivaa."
"Voin kyllä, ja sen varmasti teenkin. Matkustan turvallisesti tästä lähtien, niin että voitte olla huoletta."
Toivo tavoittaa postilaiva antoi Baltille ja Emersonille uutta rohkeutta, mutta kun kauppias palasi kylän päällikkö ja muutamia metsästäjiä mukanaan, kohtasi heidän ehdotuksensa mitä lujinta vastarintaa, jota ei rahan mahtikaan kyennyt murtamaan. Käyttäen venäläistä tulkkina Emerson pyyteli ja houkutteli latoen viimeiset kolikkonsakin pöydälle, mutta turhaan. Miehet pudistivat vain päätään ja puhelivat keskenään.
"He sanovat, että pakkanen on aivan liian ankara", selitti Petellin. "He paleltuvat, eikähän kuolleilla ole rahoista mitään hyötyä."
Eräs alkuasukas virkkoi: "Tämä kuu on kaikista myrskyisin, ja avonaisen veneen upottavat aallot heti."