"En tiedä; tämä miekkonen sanoo vain 'niks', ja sillä hyvä."
Mies, joka oli ilmeisesti jätetty vartioimaan paikkaa, nyökäytti päätään ärjäisten: "Niin on laita! Täällä ei ole tilaa."
"Tässä on varmaankin joku väärinkäsitys", virkkoi Emerson. "Putosimme jäihin ja olemme aivan läpimärät, ymmärrättekö, joten meidän täytyy päästä suojaan ja tulen ääreen. Kyllähän sopu sijaa antaa vaikka teillä olisi kuinka ahdasta hyvänsä", ja hän läheni ovea makuuvaatemytty kainalossa, mutta mies ei siirtynyt kynnykseltä.
"Tänne ette pääse! Kolmen penikulman päässä on toinen talo. Menkää sinne!"
Emerson ei ollut sanoja kuulevinaan, vaan työntyi eteenpäin asettaen mytyn olkapäälleen niin, että se töytäsi vartijata kasvoihin, jolloin tämä hypähti vaistomaisesti syrjään, epämieluisen vieraan tunkeutuessa kursailematta hänen ohitseen ja vieläpä nauraen, vaikka naurussa olikin metallinkova, pahaaennustava soinnahdus. Tyhmistynyt vartija ei ehtinyt ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin, ennenkuin Emerson jo astui tupaan Fraser kintereillään, latuskanenäisen intiaaninaisen peräytyessä kiireesti ovelta peremmälle. Emerson läimäytti myttynsä permantoon ja komenti karskisti:
"Tehkää kunnollinen valkea ja tuokaa jotakin syötävää. Sukkelaan!" Kääntyen isännän puoleen, joka kömpi sisään heidän jäljessään, hän lisäsi tämän kyräilevistä silmäyksistä huolimatta: "Täällähän on, hyvä mies, tilaa vaikka kuinka, ja me kyllä maksamme puolestamme. Hakekaahan nyt lisää puita, niin olette oikein kunnon mies, sillä olemme jäässä ihan luita ja ytimiä myöten." Hänen aivan musertava sydämellisyytensä tukahdutti kaiken vastarinnan ja mies totteli happamen näköisenä.
Matkamiehet riisuivat nyt vilauksessa kaikki päällysvaatteensa ja muutamassa sekunnissa oli tuo pieni huone ripustettu täyteen höyryäviä vaatekappaleita. He ottivat koko talon haltuunsa ja komentelivat isäntää ja tämän naista hyväntuulisella jyrkkyydellä, joka ei sietänyt vastaväitteitä, kunnes talonväki vihdoin hävisi johonkin sisempään huoneeseen, josta alkoi heti kuulua hiljaista puhetta.
Fraser, joka oli pitänyt miestä koko ajan silmällä, huomautti kumppanilleen:
"Mikähän tuota kuvatusta oikein vaivaa!"
Hyväntuulisuus, jota Boyd Emerson oli teeskennellyt, katosi, kun hän vastasi: