"Aivan niin. Sekoitan aina nuo nimet. Tule ottamaan ryyppy, niin että saamme hiukan haastella. Täällä on eräs toinenkin klondykeläinen, jonka äsken yhdytin. Kerrassaan merkillinen mies. Esitän hänet heti, mutta ole varuillasi, ettei hän juo sinua pöydän alle. Hänen nimensä on Froelich, mutta hän ei ole silti saksalainen. Ehkäpä tunnetkin hänet?"
"Enpä luule."
"Tiedät hänestä varmasti."
Clyde vei kumppaninsa erääseen pöytään puhuen koko ajan. "Kuten tiedät olen aina ollut yhdenvertaisuuden kannattaja, ja noista jylhistä pohjankävijöistä olen aina pitänyt. Olisin mielelläni lähtenyt itsekin tuonne Nebraskaan —"
"Alaskaan."
"— karjaa paimentamaan, kiljumaan ja pistoolilla ampumaan. Olen julman kestävä ja aivan kuin luotu tuohon elämään. Kas tässä hän on. Herra Froelich, herra Emerson, vanha ystäväni. Pelasimme ennen jalkapalloa yhdessä — tahi, oikeammin, hän pelasi, sillä minä olin liian köykäinen."
Herra Froelich siirsi tuoliaan ja nousi rauhallisesti tervehtimään, jolloin Emerson huudahti närkästyneesti:
"Froelich! Taivaan tähden, Fraser, oletteko jälleen muuttanut nimenne? Luulin teidän olevan täysin tyytyväinen tuohon 'Frobisher'iin'."
"Tämän miehen nimi on Fraser", lisäsi hän Clydeen kääntyen, "ja hänellä on se omituisuus, ettei hän voi sietää kauan samaa nimeä."
"'Froelich' on mielestäni sangen hyvä", huomautti Fraser järkähtämättömän tyynesti. "Oikein hieno ja —"