"Tämä on aivan toista", huomautti Boyd, mutta Clyden Innostus yltyi vain.
"Olen oivallinen kalastajakin ja onpa minulla vehkeitäkin iso kasa."
"Käytämme verkkoja."
"Eikö mitä. Eihän se ole lainkaan hauskaa. Otan mukaani suuren valikoiman kaikenlaisia perhosia, ja sitten perhostamme, niin että koko joki vaahtoaa." Emerson keskeytti hänet ja selitti lyhyesti, miten lohenkalastuksessa menetellään, mutta nuorukaisen innostusta ei voinut mikään masentaa.
"Anna minulle edes jokin tehtävä — sellainen, jossa minun ei tarvitse kanniskella raskaita esineitä — ja saatpas nähdä, että osaan olla ahkerakin. Sano minkälaiset turkit ja pistoolit ostan, niin että tiedän hankkia kaikki, mitä tarvitaan. Sijoitan yritykseen kymmenentuhatta dollaria, sillä suurempaa summaa en saa nyt käsiini."
"Et tarvitse turkkeja etkä ampuma-aseitakaan", nauroi Boyd. "Kun palaamme Kalvikiin, ovat päivät pitkät ja helteiset ja maa on kaikkialla villien kukkien peitossa."
"Sepä hienoa! Rakastan kukkia, ja ellen osaa kaloja pyytää, voinen tehdä jotakin muuta."
"Osaatko kirjanpitoa?"
"En, mutta mandoliinia osaan kyllä soittaa", ehdotti Clyde toivehikkaasti. "Arvelen, ettei tuolla erämaassa olisi lainkaan hullumpaa saada silloin tällöin kuulla hiukan musiikkiakin."
"Vai osaatte te soittaa mandoliinia?" kysyi Fraser vakavan uteliaasti.