"Pyydä hänet tänne", sanoi Clyde nopeasti. "Haluaisin mielelläni tutustua häneen." Emerson noudatti kehoitusta ja viittasi kalastajalle, joka nähdessään, ettei muu auttanut, rohkaisi mielensä ja astui epäröiden sisään lähtien pyrkimään ystäviensä pöytää kohti. Reitti oli kuitenkin vaaroja täysi, ja näille oudoille vesille jouduttuaan hän menetti heti ohjauskykynsä. Peläten joutuvansa erään tarjoilijan jakoihin hän poikkesi oikealle ja törmäsi erääseen pöytään, jonka ympärillä istui suuri seurue hienoja naisia ja herroja, jolloin hän anteeksipyyntöjä soperrellen peräytyi erästä suurta porsliinimaljakkoa vasten, joka huojahti arveluttavasti uhaten pudota jalustaltaan.
"Ennen ohjaisin härkävaljakon tämän huoneen läpi kuin hänet", virkkoi Fraser. "Hän särkee varmasti jotakin."
Tietäen joutuneensa yleisen huomion esineeksi Iso-George menetti malttinsa kokonaan; kasvot punehtuivat ja otsalle ilmestyi suuria hikikarpaloita.
"Kunhan hovimestari vain antaisi hänen olla nyt rauhassa", sanoi Boyd. "George voisi silpoa hänet jäsen jäseneltä." Hän oli tuskin lausunut sanat, kun eräs tarjoilija kiiruhti Georgen luo sanoen tälle jotakin, johon tuo jättiläinen kuului kiivaasti tiuskaisten vastaavan:
"Ei, erehtynyt en ole! Asun täällä, ja ellette väisty tieltäni, astun jalallenne." Hän astui uhkaavasti kohti, jolloin tarjoilija luopui vaatimuksestaan, joka oli nähtävästi koskenut iltapukua, ja kumarsi alistuvasti. Nauru ja puheensorina taukosivat, ja juhlallisen hiljaisuuden vallitessa uursi George tiensä eteensä rähähtämättä tuijottaen ystäviensä luo, jonne päästyään hän vaipui raskaasti erääseen nojatuoliin, joka natisi hänen painonsa alla.
"Limonaadia ja joutuin!" käski hän, "sillä olenhan aivan hiestä märkä. Nämä lattiat ovat niin kirotun liukkaat, etten osaa astua kunnon askelta. Olen jo kymmenen minuuttia seisonut ovella ja seivästänyt teitä katseillani", lisäsi hän kulmiaan rypistäen.
"Onko jotakin hullusti?"
"Kaikki! Tässä hotellissa on ensinnäkin aivan mahdoton asua. Olen jo kolme tuntia koettanut saada unen päästä kiinni, mutta tuo soittokunta tekee sen mahdottomaksi, ja ilmaradan junat mennä huristavat joka toinen minuutti ikkunani ohitse hirmuisella jyrinällä. Joka taholta kuuluu vihellyksiä, kellojen kilinää ja —. Emmekö voisi löytää jotakin rauhallista majataloa, jossa voisin nukkua levollisesti pari tuntia?"
"Hotellit ovat täällä kaikki samanlaisia", vastasi Boyd. "Totutte pian kaikkeen tuohon."
"Minäkö? No en ikinä! Palaan heti takaisin Jumalan maahan."