"En vielä. Mutta ettekö tahtoisi puhua puolestani Kuban seuralle? Sehän huolehtii aselähetyksistä kapinallisille, ja minä voisin ehkä päästä saarelle lyöttäytymällä salakuljettajien sakkiin."
"Hm — voisihan sitäkin ajatella." Alvarado oli hetkisen vaiti ja jatkoi sitten: "Tulkaa tänään luokseni illalliselle, niin saamme keskustella rauhassa. Ikävöin uutisia ja haluan mielelläni esittää teidät eräälle vanhalle ystävälleni, joka on luvannut tulla minua tervehtimään tänään. Norinen mielestäkin on asianne sangen mielenkiintoinen."
"'Norinen'? Onko kysymyksessä oleva henkilö nainen?"
"Nainenpa hyvinkin ja päälle päätteeksi sangen harvinainen nainen. Hän on uhrannut paljon asiamme hyväksi, ja minä toivon, että tulette tuntemaan hänet."
"Kiitos, kiitos, mutta minulla ei ole muuttaa toista pukua ylleni, ja näissä en oikein ilkeä esiintyä."
"Mitä vaatteista!" nauroi tohtori. "Oma pukuvarastoakin on sangen puutteellinen, sillä olen jaellut tarvitseville maanmiehilleni kaikki, mitä minulta on suinkin liiennyt. Illallinenkin, jonka tarjoan, on sangen vaatimaton, sillä jokainen liika dollari menee samaa tietä kuin liiat housunikin. Syömme vain vaatimattoman 'rakkauden aterian'. Tulkaa sitten lyönnilleen kello seitsemän. Näkemiin."
"Vai on sinut pyydetty illalliselle, sinä onnen poika", sanoi Leslie Branch, kun hän kuuli kutsusta. "Ja saatpa vielä kohdata erään hyväntekeväisyyttä harjoittavan vanhan tädinkin! Ha, ha! Kenties hän tarjoutuu ottamaan sinut ottopojakseen, jos oikein hyvin käy!"
"Toivon, että sinä tarjoutuisit lainaamaan minulle puhtaan paidan."
"Sepä tietty", myöntyi toinen heti. "Puetan sinut ainoaani, mutta pidäkin sitä siististi. Varo kalvosimia — vähinkin varomattomuus lihalientä hörppiessäsi voi turmella meidän tulevaisuutemme. Ymmärräthän, että tämän illallisen jälkeinen ateriamme voi olla vain sen varassa, onko tämän paidan puhtaus moitteeton?" Branch avasi matkalaukkunsa ja otti esille kubalaiseen sanomalehteen käärityn jäykäksi silitetyn paidan. Hän katseli ihaillen sen valkoista rintamusta ja mutisi: "Kaunis kappale, vai mitä?" Samassa hänet tapasi peloittava yskänkohtaus, joka oli aivan tukehduttaa hänet. Levähdettyään hetkisen hän jatkoi entiseen tapaan: "Sanon sinulle vielä kerran juhlallisesti, että tämä tahraton rintamus on ainoa linnamme ja varustuksemme tulevaisuuden varalle. Kustantajat ovat niin kirotun turhanpäiväisiä, ja pieninkin tahra voisi turmella kaikki. Mutta onneksi ovat tiedot Kuban sodasta sangen haluttuja, ja niitä minulla on yllin kyllin: olen taistellut juoksuhaudoissa ja kuunnellut tykkien ja kanisterien —"
"Kartessien, tarkoittanet?" nauroi O'Reilly.