O'Reilly purskahti nauruun. "Älkäämme riidelkö saaliista, ennenkuin olemme saaneet sen", sanoi hän. "Kaikkien aarteenetsijöiden käy tavallisesti niin, ja välttääksemme verenvuodatusta, suostun minä myymään osuuteni huutokaupalla. Mitä tarjotaan? Aletaanko dollarista? Dollari ensimmäinen, dollari toinen ja — eikö kukaan lisää? — dollari kolmas kerta! Osuuteni Varonan kuuluisaan aarteeseen menee nyt yhdestä dollarista!"
"Näkeehän sen, ettei hän usko sanaakaan kertomuksestani", sanoi Estevan äreästi.
"Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät edes usko olevansa hengissä, elleivät saa hengittää kuvastimeen", vastasi Norine kohauttaen hermostuneesti olkapäitään. "Jumalani, kuinka minä vihaan tuommoisia epäuskoisia virnottajia!"
O'Reilly nousi suojellen toisella kädellään kasvojaan. "Poistun hyvän sään aikana ystävyytemme tähden, sillä muutoin käymme pian toisiimme käsiksi. Olkoot kaikki kätketyt aarteet kirotut!"
Mennessään hän kuuli Norinen sanovan: "Älkää välittäkö hänestä. Menemme kahden ja kaivamme aarteen esiin, emmekä odota sodan loppua."
Estevan ja hänen hoitajattarensa istuivat vielä tunti sen jälkeen päät yhdessä puhellen kultaharkoista ja luumun kokoisista Caribbeanin helmistä, kun O'Reillyn huudahdus havahdutti heidät. He katsahtivat ylös ja näkivät Johnnien juoksevan heitä kohti viittoen ja huudellen. Hän oli nähtävästi sangen kiihdyksissä ja läähätti kovin perille saapuessaan.
"Uutisia Matanzasta!" huohotti hän "Gomezin tiedustelija on palannut!"
Estevan koetti nousta, mutta Norine ehätti hätään eikä laskenut häntä ylös.
"Mitä hän sanoi? Missä Rosa?" huudahti Estevan.
"Hyviä uutisia! Rosa lähti Pan de Matanzasta noiden kahden neekerin keralla ennen Cobon hävitysretkeä."