Antonio kääntyi ympäri ja nosti hanan, mutta toinen sanoi lujasti: "Oletko järjiltäsi? Jos laukaiset, niin leimahdus ilmaisee olinpaikkamme ja meidät ammutaan seuloiksi. Piru vieköön hämähäkin, joka kutoi tämän verkon."
Nyt pantiin miesten rohkeus kovalle koetukselle, sillä tuon sotkuisen piikkilankatiheikön läpi tunkeutuminen ankarassa kuulasateessa oli hermoille käypää hommaa. Jostakin kauempaa kuului jokin komentohuuto, juoksevien askelten töminää, ja oppaille tuli kova kiire. Siepaten raskaan puukkonsa Antonio alkoi raivoisasti hakata lankoja poikki auttaakseen Hilariota. Iskujen ääni ilmaisi heidän olinpaikkansa niin selvästi, ettei Hilario jaksanut lopulta enää hillitä itseään, vaan sähähti hampaidensa välistä.
"Ampukaa pojat vastaan, niin että metsä kajahtelee; sen leikin kyllä osaamme!"
O'Reilly oli koko ajan puristanut pyssyään lujasti uskaltamatta laukaista, ja hänen sydämensä löi kuin moukari. Hän oli ensi kertaa näin uhkaavassa tilanteessa, eikä hän voinut kyllin ihmetellä, miten suuresti kiväärin kohottaminen ja laukaiseminen rauhoittivat häntä. Pyssyn navakka potkaisu helpotti ankaraa mielenjännitystä ja selvitti ajatustoiminnan, ja hänen Jacketille antama kylmä ja rauhallinen käsky tähdätä alas hämmästytti häntä itseäänkin. Tyhjennettyään kiväärinsä panossäiliön yhden kerran pimeyteen hän tarttui hevosten suitsiin ja lähti taas pyrkimään eteenpäin auttaen välillä oppaita tien raivaamisessa.
Vihdoin he selvisivät verkosta ja pääsivät viidakon suojaan, jossa säkkirievut irroitettiin hevosten kavioista, ja sillä aikaa trocha'n puolustajat laskivat yhteislaukauksen toisensa jälkeen umpimähkään pimeään viidakkoon.
Hilario imi känsäisiin käsiinsä saamia haavojaan ja sylkäisi veren suustaan sanoen:
"Jos Gomezilla olisi noin paljon ampumavaroja kuin nuo hullut parhaillaan tuhlaavat, niin hän vapauttaisi Kuban käden käänteessä."
Nyt, kun kahakka oli ohi, alkoi Jacketkin kerskua tapansa mukaan. "Ha! ha!" nauroi hän. "Ehkäpä nuo vietävät osaavat varoa näyttäytymästä, kun ensikerran satun taas näille maille. Näittehän! Tänä yönä tein jälleen monta leskeä."
"Eipä niinkään monta, pelkään", nauroi O'Reilly.
"Tämmöisessä olenkin oikein vanha tekijä, uskokaa pois", väitti Jacket. "Ammun pimeässä aivan yhtä hyvin kuin päivän aikaan." Tämä oli joka sana totta, ja kun ei kukaan väittänyt vastaan, jatkoi hän kehumistaan, kunnes hän äkkiä parahti tuskallisesti.