"Niin, siinä tapauksessa ei Rosalla olisi enää mitään iloa koreista helyistään. Hän olisi taivaassa, ennenkuin ehtisit pyyhkäistä nenääsikään."
O'Reillyn muoto synkistyi. "Rosa on vielä heikko. Mahtaisiko hän kestää kaikki vaivat, joihin joudumme, jos — jos lähtisimme täältä?"
"En usko, mutta minä olen tehnyt toisen suunnitelman."
"Niinkö?" O'Reilly katsahti kiihkeästi nuoreen ystäväänsä, jonka neuvokkuudesta hänellä alkoi olla suuret ajatukset, ja etenkin viimeöisen urotyön jälkeen hän oli heti valmis kuulemaan, mitä Jacketilla oli ehdotettavana.
"Minähän olen kertonut sinulle useasti ystävästäni kalakauppiaasta", alkoi Jacket. "Hän on kyllä vain kurja espanjalainen, mutta hänen poikansa on vuoristossa."
"Meikäläisiäkö?" kysyi Johnnie hämmästyneesti.
"Niin. Isällä on jaala, jolla hän tuo sysiä idästä kaksi kertaa kuussa."
Hetken olivat molemmat vaiti ja sitten sanoi O'Reilly viivytellen, ikäänkuin hän olisi pelännyt lausua ääneen ajatuksensa: "Sinä tarkoitat siis, että — että hän voisi viedä meidät täältä — aluksessaan?"
"Kenties. Hän ei ole mikään paha ihminen, ja hän pitää minusta. Mutta naisia hän ei varmastikaan huoli mukaansa."
"Kuinka paljon hän sitten pitää sinusta?"