"Me — "O'Reilly'n ääni värähti hieman, sillä kaikki oli nyt sen varassa, miten Morin suhtautui siihen, mitä hän aikoi nyt sanoa. "Me tahdomme saada hänet täältä pois — meidän täytyy tehdä se, tahi muussa tapauksessa hän kuolee varmasti."
Espanjalainen katsahti puhujaan terävästi, sillä hänestä tuntui, että sanoissa piili jotakin, ja hänen ruskeat kasvonsa synkkenivät.
"Miksi sanotte minulle tämän?" kysyi hän. "Ettekö pelkää, että annan teidät ilmi santarmeille?"
"Tiedän, ettette tee sitä. Teillä on hyvä sydän ja olette pelastanut
Narcison nälkäkuolemasta vain poikanne tähden."
"Entä sitten?"
"Tahdotteko auttaa meitä?"
"Minäkö? Mutta taivaan nimessä, miten?"
"Kätkemällä meidät hiilijaalaanne kun purjehditte täältä."
"Te olette hullu!" Morin silmäili pelokkaasti ympärilleen. "Olen köyhä mies. Nuo kaksi alusta, kalasumppi ja jaala, jolla kuljetan hiiliä, ovat ainoa omaisuuteni. Luuletteko todellakin, että tahtoisin menettää ne ja oman henkeni vielä päällepäätteeksi vain parin muukalaisen takia?"
"Vaara ei olisi kovinkaan suuri."