Kun hän vihdoin astui O'Reillyn eteen arvosteltavaksi, oli hän niin ujo ja arka ja niin vähän pojan näköinen, että tämä pudisti hymyillen päätään.
"Kultaseni", sanoi hän, "tämä ei käy. Olet aivan liian sievä."
"Mutta odotahan kun panen tuon kamalan kyttyrän selkääni ja tuhrin naamani, niin saat nähdä, kuinka ruma voin olla."
"Ehkä", sanoi O'Reilly epäillen, mutta hänen kasvonsa kirkastuivat samassa. "Nytpä tiedän", huudahti hän. "Sinä otat jalokivet."
"Minäkö? Miten?"
"Selkääsi, tuohon kyttyrään. Se on kaikista varmin kätköpaikka."
Rosa taputti iloissaan käsiään "Sinäpä sen sanoit. Odotahan hiukan."
Rosa laittoi jalokivet ja korut nopeasti pieneen, lujaan kääröön — Evangelina ja Asensio eivät tienneet vieläkään mitään lippaan sisällöstä — ja kiinnitti sen lujasti selkäänsä takin alle. Saatuaan sen tyydyttävästi paikoilleen hän käski O'Reillyn kääntyä katsomaan. Tämä oli nyt paljon tyytyväisempi; epämuodostuman vaikutus sai hänet aivan hämmästymään, ja opetettuaan Rosalle muutamia miehiselle sukupuolelle ominaisimpia käytöstapoja, hän sanoi valepuvun olevan niin täydellisen kuin voi toivoakin. Kun kasvot oli tuhrittu Evangelinan väriaineella ja pukua hiukan revitty ja liattu, sanoi O'Reilly, että Rosa menisi pojasta missä hyvänsä.
Eräänä pimeänä iltana nuo kolme sanoivat sitten hyvästit Evangelinalle ja Asensiolle ja hiipivät hiljaa kaupungin läpi Pueblo Nuevo nimiselle alueelle. Siellä he poikkesivat rantaa pitkin menevälle tielle ja pysähtyivät vihdoin erään rappeutuneen rakennuksen suojaan, joka oli kerran maailmassa ollut uimahuoneena. Rakennus oli osaksi paalujen varassa ja he ryömivät sen alle seisoen polvia myöten liplattelevissa laineissa. Matanzan valot näkyivät vasemmalta ja Penas Altas-linnoituksen tulet oikealta, mutta suoraan edessäpäin, jossa satama oli, oli aivan autiota ja pimeää. Jonkun ohilipuvan aluksen lyhty vain pilkoitti himmeästi.
Pakolaiset saivat odottaa kauan ja alkoivat jo pelätä, että vanhan Morinin hermot olivat pettäneet yhdennellätoista hetkellä, kun he samassa näkivät veneen ilmestyvän pimeästä. Se tuli lähemmäksi, ja matala ääni kuiskasi: