"Kuka täällä sitten menee naimisiin?"
"Minä."
Branch hypähti seisoalleen suu auki. "Sinäkö? Mitä joutavia!" Kun Norine nyökäytti päätään, synkistyi hän. "Kuka hän on? Jokin rasvainen kubalainen varmaankin."
"Estevan parkahan se on."
"'Estevan parka'! Kaikkihan ne ovat parkoja ja sitäpaitsi rutiköyhiä.
Hän kosi sinua vain saadakseen rahasi."
"Hän ei kosinut, vaan minä. Hän on — kuolemaisillaan, Leslie." Norine vaikeni ja lisäsi hetken päästä: "Menen hänen kanssaan naimisiin ja vien hänet kotiini, jossa voin hoitaa hänet terveeksi."
"Mitähän O'Reilly sanonee?"
"Pelkään, ettemme näe O'Reillyä enää milloinkaan. Kuba on niellyt hänet ja nielee pian Estevaninkin — minun sydämeni aivan pakahtuu — pelkään tätä saarta."
"Rakastatko niin suuresti tuota Estevania?"
Norine katsoi häneen ja noiden sinisilmien syvyydestä Branch luki vastauksen kysymykseensä. "No niin, asiahan on sitten selvä", huokasi hän. "Täällä pitäisi olla jonkinlainen oikeusministeri, ja minä olen kuullut, että hän on oikeutettu toimittamaan kaikki tämmöiset toimitukset. Hänet löydämme pian."