"Ei, ei! Sanon teille, että olen täydellisesti vararikossa."
"Niinkö? No, se seikka on helposti korjattu; myykää osa kartanosta."
Vaikka tämä ehdotus oli aivan luonnollinen, tyrmistyi donna Isabel kokonaan ja hänen väkinäinen hymynsä vääntyi irvistykseksi. Hän ihmetteli, mahtoiko Cueto aavistaa hänen aikeensa. "Myydäkö Varonan maita?" toisti hän hetkisen kuluttua. "Ei. Silloinhan Estevan nousisi haudastaan. Hän tahtoi, että kartano joutuisi kokonaisuudessaan hänen lapsilleen."
"Ja hänen tahtonsa on teille pyhä?" Cueto nyökäytti hyväksyvästi päätään, vaikka hänen hymynsä oli sangen omituinen. "Todellakin ihailtava uskollisuus, joka tuottaa teille kunniaa! Mutta näistä asioista puhuessani muistuu mieleeni tuo riita, jonka José Oroz tässä tuonnoin alkoi La Joya-alueen rajoista. Hän on suuri roisto, tuo Oroz, ja hän varastaisi mehunkin kasvavista sokeriruo'oistanne, jos hän vain voisi. Olen luvannut näyttää hänelle La Joyan alkuperäiset maakirjat ja todistaa, että raja kulkee oikein. Se olisi paljon tepsivämpi toimenpide kuin oikeudenkäynti, eikö niin?"
"Varmasti! Mutta — tahdon itse neuvotella hänen kanssaan."
Cueto kohotti varoittavasti kätensä ivallisen ilmeen samassa häivähtäessä hänen kasvoilleen. "En voi sietää, että antaudutte tuon roiston armoille", sanoi hän sitten hartaasti. "Ennen menen itse kaiken uhallakin. Rakastan don Estevanin lapsia kuin omiani ja teitä, señora —"
Isabel tiesi, että hänen täytyi saavuttaa joko täydellinen voitto tahi joutua auttamattomasti tappiolle.
"Ei konsanaan!" keskeytti hän päättävästi. "Alttiuttanne en voi käyttää hyväkseni. En ole sitä ansainnut. Olkaa ystävällinen ja laittakaa tilikirjanne heti kuntoon. Tahdon antaa teille niin kauniin lahjan kuin nykyiset olosuhteeni suinkin sallivat pitkän ja uskollisen palveluksenne kiitokseksi."
Pancho Cueton käytöksessä tapahtui nyt odottamaton muutos. Hän naurahti lyhyesti ja ravisti päätään.
Donna Isabel oli vähällä pyörtyä, ja hänen äänensä vavahteli, kun hän sanoi: "Ymmärtäkää minut oikein. Eroamme hyvinä ystävinä huolimatta kaikesta, mitä olen teistä kuullut. En usko maailman juoruja, sillä teillä on todennäköisesti paljon vihollisia. Ja vaikka kaikki, mitä kerrotaan, olisikin totta, tahdon kuitenkin olla teille lempeä rakkautenne tähden miesvainajaani kohtaan."