"Heti, ja ellette liiku nyt kuin rasvattu salama, niin koskee eroni teitä pian henkilökohtaisesti."
"Herra Carter ei olisi milloinkaan —"
"Hiiteen herra Carter! Kirjoittakaa heti maksuosoitus. Ettekö aio —" O'Reilly puristi huulensa yhteen ja tuhauttaen nenäänsä omituisesti hän tarttui raskaalla kädellä sihteerin olkapäähän. "Koetapas nyt joutua, vanha hyytelökala!"
O'Reillyn katse oli omituisen hurja ja kerrankin herra Slack näki parhaaksi noudattaa erään alaisensa määräystä. Hän koetti joutua.
Johnnien muut valmistukset suoritettiin yhtä kiivaalla tarmolla, ja kahden tunnin kuluttua olivat matkavarustukset valmiit. Mutta hän ajatteli koko ajan kylmästi ja selvästi kaikesta kiireestä huolimatta. Rosan varoitus, että hänen täytyi kaikin mokomin välttää joutumasta Matanzaan, oli epäilemättä paikallaan ja hänen omat kokemuksensa, miten Havannan viranomaiset amerikkalaista kohtelevat, olivat vielä tuoreessa muistissa. Espanjalaiset epäilivät kaikkia amerikkalaisia, etenkin maahan pyrkiviä, ja tämän tietäen hän päätti välttää kaikkia suurempia kaupunkeja ja livahtaa sisämaahan ikäänkuin jostakin takaovesta viranomaisten huomaamatta. Hän tunsi saaren tarkoin. Itäosa oli kapinallisten hallussa ja sinne kerran päästyään hän kyllä keksisi jonkun keinon pettää paikalliset virkamiehet ja yhtyä eversti Lopezin joukkoihin.
O'Reilly mietti näitä seikkoja hetkisen ja kiiruhti sitten Kuban avustamisyhdistyksen toimistoon.
Siihen aikaan kiinnitti Yhdysvaltojen sanomalehdistö suurta huomiota Kuban kapinaliikkeeseen. Espanjalaisten julmuuksien selostukset, joihin vähitellen totuttiin, herättivät ensin kaikissa piireissä suuttumusta ja inhoa ja ne olivat harvat lukijat, jotka eivät tienneet aina jotakin Kuban isänmaanystävien yhdistyksen päämajan toiminnasta. Toimisto oli sijoitettu New Streetin varrelle numeroon 56 ja sanomalehdet väittivät, että kaikki kapinaliikkeeseen tarvitut rahat oli tuo toimisto hankkinut. Sen sanottiin myös huolehtineen aseiden ja ampuma varojen kuljetuksesta kapinallisille.
Toimiston huoneisto ei tehnyt lainkaan sotaista vaikutusta; seinillä ei ollut sotakarttoja, eikä asevarastoja eikä sotilashenkilöltä ollut missään huomattavissa — sotaisesta vehkeilystä ei sanalla sanoen näkynyt jälkeäkään. Huoneiden sisustus oli melkein vaatimaton ja pettymystä tuottavan jokapäiväinen. Eräs kohtelias nuori mies tuli kysymään, mitä asiaa O'Reillyllä oli.
Johnnie sanoi niin paljon kuin hän piti tarpeellisena ja pyysi sitten saada tavata jotakin toimiston johtohenkilöä. Hänen irlantilainen hymynsä oli ehkä niin miellyttävä tahi hänen taivutuskykynsä niin vastustamaton, että hänet ennen pitkää kutsuttiin herra Enriquezin, erään keski-ikäisen ja arvokkaan näköisen kubalaisen puheille.
"Sanoitte teillä olevan minulle tärkeää asiaa?" kysyi tämä hienostuneella äänenpainolla.