"Vai niin! Hm!" Cobo kävi miettiväiseksi. "Kuinka vanha on tyttö?"
"Kahdeksantoista."
"Ja ruma kuin alligaattori, vai mitä?"
"Ohoh! Hän on Matanzan kaunein tyttö. Kaikki miehet olivat häneen hullaantuneet." Cueton silmät kiiluivat viekkaasti, sillä hän tiesi osuneensa oikeaan Coboon nähden. "Hän olisi saanut vanhan Castañon rahoineen päivineen, jos hän olisi tahtonut, mutta kapinaliike oli hurmannut hänet kokonaan. Hän ja poika vakoilivat meitä, kuten tiedätte, ja antoivat tärkeitä tietoja tuolle kapinoitsija Lopezille."
"Lopezilleko? Olivatko he vakoilijoita?"
"Pahinta lajia. Sitä saattoi tuskin uskoa niin kauniista ja hienosti sivistyneestä tytöstä. Voin sanoa, että hänen salaisuutensa ilmitulo mursi monen sydämen. De Castaño esimerkiksi ei ole sen koommin entisensä kaltainen. Hän istuu kaiket päivät kasinolla ja suree tyttöä. Sellainen tukka ja sellaiset silmät ja iho kuin maito. Ette voisi uskoa, että sellaista suloutta on olemassakaan."
Eversti Cobo, partiojoukon päällikkö, nuolaisi turpeita huuliaan ja siveli suurella kädellään lyhyeksi leikattua tukkaansa. "Sanoitte tietävänne, missä hän — missä he oleskelevat?"
"Tarkalleen. Sinne on tuskin päivän matka, ja teidän ei tarvitse ottaa lukuun muita kuin poika."
"Mitä maksatte hänestä?" kysyi eversti tylysti ja Cueto istahti tekemään laskelmia.
* * * * *