Syntyi mitä syvin hiljaisuus, ennenkuin ympärillä seisojat ehtivät tointua ja tajuta tehdyn tarjouksen suunnattoman merkityksen. Mieshän oli pähkä hullu! Oli valittava kolmesta kortista. Yksi voittaisi, toinen menettäisi ja kolmas oli arvoton.
Ainoastaan Cherry saattoi osapuilleen arvata, mikä pani Glenisterin toimimaan niinkuin hän nyt toimi. Se ei ollut pelihimo, ei liioin päätön itsepintaisuus. Siinä piili jotakin syvemmällä. Hän oli epätoivoinen mies, jonka sydän oli murtunut. Hän oli menettänyt Helenen — vielä pahempaa, tämä oli osoittautunut arvottomaksi, ja Helene oli kumminkin ollut kaikki mitä hän maailmalta tahtoi. Mitäpä hän välitti Midaksesta ikuisine oikeusjuttuineen, salahankkeineen ja metkuineen? Hän oli väsynyt kaikkeen ja halusi päästä kaikesta eroon. Jos hän voittaisi, hyvä sekin. Jos hän häviäisi, ei kultamaa merkitsisi hänelle yhtään mitään.
Kun hän oli esittänyt tarjouksensa, painoi Kid päänsä alas kuin asiaa tuumiakseen. Tyttö näki, että hän tutki hyvin jännittyneenä laatikossa olevaa korttia ja että hänen sormensa kosketti tavallista kevyemmin ylintä korttia sillä aikaa kuin kaikkien muitten katseet olivat kohdistettuina Glenisteriin. Lopulta hän katsahti ylös, ja Cherry äkkäsi hänen silmissään voitonriemuisen kiillon. Glenisterin kohtalo oli ratkaistu.
"Antaa mennä", sanoi Kid käheästi. "Käännä kortti."
Tyttö luuli pyörtyvänsä. Häntä halutti huutaa. Hetken riemu oli tukehduttaa hänet — tai oliko se riemua, kun asiaa tarkemmin mietti? Hän näki Tobyn vapisevin käsin sivelevän kurkkuaan ja sitten kostuttavan kuivia huuliaan. Hän näki miehen, jonka turmiota hän oli osaltaan edistänyt, kumartuvan eteenpäin, näki hänen laihat kovat kasvonsa ja näki hänen silmissään elämään kyllästyneen kärsivän ilmeen. Hän ei unohtaisi koskaan tuota katsetta. Ympärillä seisova joukko oli liikkumattomana, se ei ollut vielä selvinnyt siitä jännityksestä, johon Glenisterin ehdotus oli sen saattanut. Kaikki tunsivat Midaksen ja mitä hänen panoksensa merkitsi. Tuossa oli puolet Midaksesta kirjavaksi maalatun paperilapun alla. Hitaasti, mikä voi tehdä ihmisen hulluksi, Kid nosti ylimmän kortin. Sen alla oli patakolmonen. Glenister ei liikahtanut eikä lausunut mitään. Joku yskäisi, ja se tuntui tykinlaukaukselta. Broncon sormet tapailivat jälleen laatikkoa. Hän empi tahallaan hetken aikaa ja silmäili salaa tyttöä. Sitten kolmonen katosi ja sen alla oli ässä, niinkuin kuningas oli ollut edellisessä pelissä. Se merkitsi Glenisterille täydellistä tuhoa. Hän kohotti katseensa mitään näkemättä. Kuolemanhiljaisuuden katkaisi äkkiä kiivas huudahdus. Cherry Malotte oli lyönyt laatikkonsa kiinni ja huusi:
"Peli ei ole oikea. Laatikot ovat väärennettyjä."
Glenister nousi puolittain seisaalleen ja kumosi tuolinsa. Kid heittäytyi rähmälleen pöydän yli ja kurkotti eteenpäin kummallisia käsiään jäykkine kynsimäisine sormineen, ikäänkuin hän tahtoisi koota ne rikkaudet, jotka tyttö nyt häneltä riisti. Hänen kasvonsa olivat kalmankalpeat ja hänen silmistään leiskui tyttöä kohden pahaenteinen tuli.
Glenister sai vähitellen malttinsa takaisin ja kykeni jälleen tajuamaan tilanteen yksityisseikkoja. Hän tuntui heräävän painajaisunesta. Hän voi kyllin selvästi lukea väärinpelaajan katseesta vihaa ja pettymystä. Cherry yritti puhua, mutta sanat takertuivat kurkkuun. Sitten Kidkin tuli ennalleen, kohotti nyrkkinsä ja iski sen pöytään sellaisella voimalla, että kulta- ja hopearahat hypähtivät koholle. Cherry sulki silmänsä päästäkseen näkemästä hänen vääntyneitä piirteitään. Glenister katseli häntä pitkään ja sanoi:
"Luulen käsittäväni, mutta rahat olivat kaikissa tapauksissa sinun, niin etten minä niitä vaadi."
Mihin hän tähtäsi, oli selvän selvää. Kid nosti rahalaatikon eteensä, mutta Glenister puristi oikean kätensä nyrkkiin ja kumartui eteenpäin. Hän olisi voinut surmata toisen yhdellä ainoalla nyrkiniskulla, sillä peluri oli sillä hetkellä vallan hänen armoillaan. Kid koetti rohkaista mieltään, mutta hänen kasvonsa alkoivat elehtiä, ikäänkuin niiden alla liikkuvat hermot eivät enää olisi olleet hänen hallittavinaan, vaan antautuivat rajuun, hillittömään mässäilyyn.