"Olet opettanut minulle jotakin", siinä kaikki mitä Glenister sanoa ja sitten hän tunkeutui joukon halki ja ulos viileään yöilmaan. Hänen yläpuolellaan säkenöi napaseudun tähtitaivas, ja suolakylläinen meri-ilma tuntui puhtaalta ja virkistävältä. Kaukaa kuului susikoiran pitkäveteinen ulvonta. Hän pysähtyi ja paljastettuaan päänsä hän seisoi kauan paikallaan ja teki lujan päätöksen, ettei enää milloinkaan kajoa korttiin.
Samaan aikaan saapui Cherry kotiin nopeasti kuin takaa-ajettuna. Hän pysähtyi hetkeksi ennenkuin astui huoneeseensa ja kohotti epätoivoisena kätensä kohti korkeuksia.
"Oi, miksi sen tein? Miksi sen tein? En ymmärrä enää itseäni."
XX.
TANSSIAISISSA.
"Rakas Helene, etkö huomaa, että virka-asemani tuo mukanaan eräitä velvollisuuksia, jotka sinun on täytettävä?"
"Luulenpa niin olevan laidan, Arthur-eno, mutta minä jäisin paljoa mieluummin kotiin."
"Kas sitä! Huvittele nyt vain oikein tarpeeksesi."
"Tanssi ei minua enää huvita. Sen jätin etelään. Mutta jos sinä tulet mukaan…"
"Minulla ei ole aikaa. Minun täytyy työskennellä iltaisin enkä minä enää sellaiseen sovellukaan."