"Olen nähnyt aiemminkin nopeasti kasvavia kaupunkeja, mutta mikään ei vedä vertoja tälle. Mutta kun nämä pohjanmiehet voivat rakentaa rautatien yhdessä kuukaudessa ja kaupungin kesässä, voi käsittää, mikseivät he yhtä hyvin voi saada syntymään sinfoniaorkestereita ja tanssisaleja."
"Tiedän teidän olevan mainion tanssijan", virkkoi Helene.
"Te saatte siinä asiassa olla minun tuomarini. Haluan kirjoitta tanssiohjelmaanne nimeni niin usein kuin uskallan joutumatta käsikähmään täkäläisten nuorten miesten kanssa, ja lopun aikaani aion istua hallissa polttelemassa. En välitä tanssia kenenkään muun kuin teidän kanssa."
Ensimmäisen tanssin jälkeen hän luovutti naisensa toisille seuramiehille ja lähti tanssisalista. Tämä oli hänen ensimmäinen huvitilaisuutensa Alaskaan tultuaan. Oli hyödyllistä, ettei vallan tylsistynyt, tuumi hän itsekseen, ja istuessaan ja sikarista nauttiessaan hän kuvaili mielessään hänelle vallan vierain tuntein hoikkaa harmaasilmäistä nuorta naista, jolla oli ihana kiharainen tukka, norsunluunvalkoiset olkapäät ja iloinen hymy huulilla. Hän näki tämän liihottelevan ohitseen two-stepin tahdin mukaan ja huomasi omaksi kummakseen olevansa äkeissään siitä, että joku toinen kuin hän sai edes hetkeksi nauttia hänen suloisesta seurastaan.
— Seis nyt, Alec! hän mutisi. Olet vallan liian vanha konkari joutuaksesi päästäsi pyörälle.
Siitä huolimatta hän haki tytön ennen määräaikaa seuraavaan tanssiin.
Helene tuntui kadottaneen osan entistä iloisuuttaan.
"Mikä nyt on? Eikö teillä ole ollutkaan hauskaa?"
"Onpa kyllä", vastasi toinen säteilevästi. "Olen huvitellut suurenmoisesti."
Tullessaan noutamaan häntä kolmanteen tanssiin huomasi hän Helenen vieläkin hajamielisemmäksi. Kun hän tanssin tauottua saattoi häntä paikalleen, sivuuttivat he erään naisryhmän, jossa oli muiden muassa rouva Champian ja toisiakin rouvia, joiden hän tiesi olevan kaupungin huomatuimpien miesten aviovaimoja. Hän oli nähnyt jonkun heistä tuomari Stillmanin teekutsuilla, ja häntä kummastutti sen vuoksi aika lailla, kun nämä naiset tervehtivät häntä, mutta eivät olleet näkevinäänkään Heleneä. Tyttö hätkähti, ja Mac Namara oivalsi, että jotakin oli vinossa vaikk'ei voinut arvata missä vika oli. Miesten asioita hän kyllä ymmärsi, mutta naisten päähänpistot olivat hänen rajojensa ulkopuolella.
"Mikä noiden naisten on? Ovatko he loukanneet teitä?"