"Rouvanne on ollut neiti Chesterin vieraana. Olen nähnyt hänet täällä. Hän ei näytä haluavan seurustella neiti Chesterin kanssa. Hän kääntää tälle selkänsä, ja minä haluan tietää syyn tämmöiseen menettelyyn."
"Kuinka minä sen tietäisin?"
"Ellette tiedä, pyydän teitä ottamaan asiasta selon."
Toinen ravisti huvitettuna päätänsä, ja Mac Namara kiivastui.
"Minä sanon teille, että teidän täytyy ja teidän on lisäksi taivutettava vaimonne pyytämään anteeksi, ennenkuin neiti Chester lähtee täältä, muuten saatte vastata minulle mies miestä vastaan. Minä en aio sallia, että neiti Chesterin kaltaista nuorta naista kohdellaan yliolkaisesti, ja siinä piste."
Puhuteltu ei vastannut heti, sillä on hieman mutkikasta neuvotella henkilön kanssa, joka syrjäyttää täydellisesti kaikki sovinnaiset seurustelutavat ja joka sitäpaitsi pystyy pakottamaan toisen tottelemaan käskyjään.
"Hyvä — hm — olen asiasta kyllä ylimalkaan selvillä, mutta en juuri halua semmoisiin juoruihin puuttua. Olisi parasta antaa koko jutun olla sinään."
"Jatkakaa."
"Naiset ovat paljon keskustelleet — niin, hm — laita on niin, että asia koskee nuorta Glenisteriä. Rouva Champianilla oli hytti heidän hyttinsä vieressä — hm, tarkoitan hänen — kun he tulivat Yhdysvalloista tänne, ja hän näki ja kuuli yhtä ja toista. Minun puolestani tehköön tyttö mitä haluaa, mutta rouva Champianilla on omat ajatuksensa sopivaisuuden vaatimuksista. Mikäli vaimoni on saanut tietää, lienee jutussa jonkun verran perääkin, niin ettette voine häntä syyttää."
Mac Namara olisi voinut selittävällä sanalla lopettaa kaikki juorut ja antaa miehen selittää vaimolleen asioitten oikean laidan sekä tämän välityksellä esittää koko typerän jutun oikeassa valaistuksessa tavalla, joka olisi säästänyt Helenen tunteita ja pannut nuo kaakattavat juorukellot häpeämään. Ja sittenkin hän epäröi. Älykäs laivuri järjestää purjeet niin, että ne soveltuvat kaikkiin tuuliin. Hän kiitti siis vain tiedonannoista ja lähti. Kun hän astui halliin, tuli Helene häntä vastaan.