Mac Namara kohautti olkapäitään tuskin huomattavasti, mutta liike oli sittenkin kaunopuheinen ja Helene äkkäsi sen.
"Ah, en tarkoita, että hän olisi laverrellut tahallaan — sellaiseen hän on liian kunnollinen — mutta ken tahansa on valmis hellittämään kielensä kantimia, kun on kysymyksessä kaunis tyttö. Hänen armonsa Cherry Malotte on lemmenkade olento."
"Malotte? Kuka hän on?" kysyi Helene uteliaana.
Mac Namara näytti kummastuneelta.
"Luulin jokaikisen tietävän, kuka hän on. Parempi kyllä onkin, ettette tiedä."
"Olen ihan varma, ettei Glenister ole mitään puhunut minusta." Hetken kuluttua hän jatkoi: "Kuka on neiti Malotte?"
Mac Namara tuumi hetken, ja Helene katseli häntä tarkkaavasti. Kuinka miellyttävä hän olikaan iltapuvussaan! Kodikas huone, sen hillitty valaistus sai hänet näyttämään tavallista kookkaammalta ja hänen voimakas vartalonsa esiintyi edukseen. Hänen silmistään kuvastui sitä ihailua, jota naiset tavoittelevat. Mac kohotti rohkeat kauniit kasvonsa ja kohtasi hänen katseensa.
"Jätän mieluummin omaksi asiaksenne ottaa selvää siitä asiasta, sillä juorut eivät juuri ole minun alaani. Minulla on teille jotakin tärkeämpää sanottavaa. Se on tärkeintä, mitä milloinkaan olen teille puhunut, Helene."
Ensimmäistä kertaa hän sanoi häntä Heleneksi, ja tyttö alkoi vapista ja hänen säikähtyneet silmänsä suuntautuivat oveen. Hän oli odottanut tätä hetkeä, mutta ei ollut vielä valmistunut vastaamaan.
"Ei tänään — älkää puhuko nyt mitään", onnistui hänen saada sanotuksi.