"En halua väittää, että ymmärtäisin teitä", virkkoi Helene kylmästi.
"Ah, kyllä te ymmärrätte. Ei teidän kannata olla noin viattoman näköinen. Se sopii tietenkin näyttelemäänne osaan, mutta minulle ette voi näytellä."
Hän meni vieraansa ohi ovelle ja asettui sen eteen seisomaan, ja hänen kasvoilleen levisi katkera ja pilkallinen ilme.
"Se pikku palvelus, jonka äsken teille tein, oikeuttaa minut käsittääkseni johonkin, ja minä aion käyttää tätä oikeutta siten, että sanon teille, kuinka huonosti naamari teille sopii. Hirveän moukkamaista minun on sellaista sanoa, vai kuinka? Olettepa antautunut hienon seuran palvelukseen, ja minä ihailen sitä tapaa, jolla olette osuutenne siinä katalassa työssä näytellyt, mutta minua kiukuttaa teidän sievä, viaton ilmeenne, sillä se ei ole oikea."
"Päästäkää minut ulos!"
"Olen minäkin monesti tehnyt pahoja", jatkoi Cherry keskeytyksestä välittämättä, "mutta silloin minut on tavallisesti siihen pakotettu, enkä minä ole milloinkaan tahallani koettanut syöstä turmioon miestä hänen rahojensa takia."
"Mitä te tarkoitatte väitteellänne, että olen pettänyt ystäväni ja syössyt jonkun turmioon?" kysyi Helene kiivaasti.
"Loruja! Minä huomasin heti alussa, mitä lajia te olette, mutta Roy Glenister ei älynnyt sitä huomata. Ja sitten Struve kertoi, mitä en ollut arvannut. Tarvitaan vain pullollinen viiniä ja nainen, ja sen miehen saa puhumaan kaiken mitä hän tietää. Mac Namaralla on käynnissä rohkea peli, ja hän teki viisaasti ottaessaan teidät apurikseen, sillä te olette ovela, teillä on vahvat hermot ja te näyttelette osaanne mestarillisesti. Minä ymmärrän sellaista, sillä olen itsekin ollut mukana yhdessä ja toisessa huvinäytelmässä. Teidän on suotava anteeksi tämä pieni tunteenpurkaus — ammattikateutta, nähkääs. Minä kadehdin teidän taitoanne, siinä kaikki. Kun te olette nyt saanut selville, että olemme yhtä hyviä molemmat, ei teidän enää pitäisi katsella minua kovin ylhäisesti."
Tämän sanottuaan hän avasi oven vieraalleen ja hyvästeli harkitun ivallisesti.
Helene oli liian hämmentynyt ja syvästi nöyryytetty voidakseen käsittää Cherry Malotten pahansuovasta ja välittömästä tunteenpurkauksesta muuta kuin että tämä syytti häntä osallisuudesta siihen salahankkeeseen, jota kaikki tuntuivat pitävän todellisena. Se saattoi tosin olla naisellisen lemmenkateuden ilmaisua, mutta olihan hän toisaalta sanonut saaneensa tiedot Struvelta sekä että pullo viiniä ja kauniit naiskasvot saisivat hänet paljastamaan kaiken. Mikäli hän tunsi Struvea ja oli hänestä kuullut, oli tässä väitteessä ehkä paljon perääkin. Tunne, että harhaili pimeässä ja että oli kietoutunut salakähmäisyyden verkkoon, valtasi hänet jälleen kuten monesti viime aikoina. Jos Struve hellitti kielensä kantimet tuon naisen edessä, eikö hän voisi tehdä samaa hänen edessään? Hän pysähtyi hetkeksi ja suuntasi sitten kulkunsa Satamakadulle harkiten tarkoin, millä tavalla hän parhaiten pääsisi päämääräänsä. Cherry Malotte piti häntä taitavana näyttelijänä. No hyvä — hän osoittaisi, että häntä oli arvosteltu oikein.