Struve istui työpöytänsä ääressä yksityiskonttorissaan, mutta nousi heti ja tarjosi hänelle tuolia.
"Hyvää huomenta, neiti Chester. Olette raikkaan näköinen yöllisen seikkailunne jäljiltä. Tuomari on kertonut minulle kaikki, ja sallikaa minun sanoa, että olette urhein nainen, minkä minä tunnen."
Helene hymyili ja rupesi hitaasti aukomaan päällystakkinsa nappeja.
"Eikö teillä lakimiehillä ole paljon työtä?" hän kysyi.
"On kyllä, mutta ei niin paljon, etten ehtisi teitä palvella, jos teillä on jotakin asiaa minulle."
"Ah, en ole tullut asioita varten", virkkoi tyttö kevyesti. "Olin ulkona kävelemässä ja poikkesin huvikseni katsomaan, mitä te hommailette."
"Sitä ilahduttavampaa minulle", sanoi asianajaja muuttuneella äänellä.
"Olen enemmän kuin ihastunut."
Helene arveli näytelleensä hyvin, koskapa toinen oli luopunut kaikesta asiakkuudestaan.
"Niin, minä olen väsynyt puhelemaan Arthur-enon ja Mac Namaran kanssa.
He kohtelevat minua kuin pientä tyttölasta."
"Milloin aiotte astua ratkaisevan askeleen?"