"Mitä askelta tarkoitatte?"
"Avioliittoanne. Milloin se tapahtuu? Ei teidän tarvitse arkailla siitä puhua, sillä Mac Namara ilmaisi minulle asian jo kuukausi sitten."
Sitä tapausta muistellessaan asianajaja nosti salaa kätensä kaulalleen, mutta hänen katseensa kirkastui, kun Helene vastasi kevyesti:
"Te erehdytte varmaan. Hän lienee vain laskenut pilaa."
Hetken aikaa hän johti puhetta varsin taitavasti ja jutteli kaikenlaisista asioista tavalla, joka pani Struven kummastelemaan hänen tavatonta leikillisyyttään ja kevyttä äänensävyään. Hän ei ollut milloinkaan kuvitellut Heleneä sellaiseksi, näin tuttavalliseksi, ja, silti hän oli niin ylpeä ja kylmä, että hän oli tulla hulluksi. Hän muuttui yhä rohkeammaksi otteissaan.
"Millä kannalla ovat asiamme tällä haavaa?" kysyi tyttö, kun toisen kiihkeys alkoi näkyä yhä selvemmin. "Eno ei halua sanoa mitään eikä herra Mac Namarasta ole viime aikoina saanut sanaakaan puserretuksi."
Struve katsahti häneen nopeasti.
"Mitä asiaa tarkoitatte?"
Helene kokosi kaikki voimansa ja astui askeleen varmuuden rajalle.
"Äh, älkää nyt viitsikö pitää minua lapsena. Se alkaa jo ikävystyttää.
Olen näytellyt osani, ja nyt tahdon tietää, mitä te muut teette."