"Saitko vastausta?"
"Sain kyllä."
"No, anna se minulle."
Kirje sisälsi seuraavaa:
"Hyvä neiti Chester.
On turhaa keskustella asiasta, jonka molemmat hyvin tunnemme. Jos tämä halunne johtuu viime yön tapahtumista, niin pyydän, ettette sen takia vaivaudu. Me emme tarvitse teidän sääliänne.
Kunnioittaen
Roy Glenister."
Hänen kirjettä lukiessaan tuli huoneeseen tuomari Stillman. Hän näytti vanhentuneen tavattomasti kuluneen päivän aikana, vai vaikuttiko kelmeä iltapäivävalaistus, että hänen poskensa näyttivät niin painuneilta ja kasvojen piirteet niin lakastuneilta? Hänen äänensäkin ilmaisi niitä raskaita huolia, joita hänen oli kesteltävä.
"Alec on maininnut minulle kihlauksestanne, ja se keventää äärettömästi taakkaani. Iloitsen tavattomasti tästä avioliitosta. Hän on ihmeellinen mies ja ainoa, joka voi meidät pelastaa."
"Mitä sinä sillä tarkoitat? Mikä vaara meitä uhkaa?" Helene kysyi!