"Mikä on nyt työsuunnitelma?" kysyi Dextry tovereiltaan. "Milloinka se juontenpunoja hirtetään? Minusta tuntuu, että meitä on täällä riittävästi päteviä miehiä, jotta niiden avulla voisimme tehdä nuuskaa koko seurasta, hävittää Nomen kartalta ja aloittaa uuden rakentamisen."
"Luulen, että on parasta vielä pysyä alallaan ja odottaa tapahtumien kehitystä", vastasi Glenister. "Kukaan ei voi tietää, mitä uusi päivä tuo mukanaan."
* * * * *
Aamun valjetessa myrsky vaimeni jättäen jälkeensä pilvimöhkäleitä, jotka uhkaavina väijyivät valtameren reunoilla. Ilmanennustajat väittivät syyspäiväntasausmyrskyjen olevan tulossa.
Mac Namaran konttorissa oli kiireistä touhua, yksi tuli ja toinen meni. Päällikkö itse istui tuolissaan ja poltti tuhottoman määrän sikareja. Hänen isoilla kasvoillaan oli ruma ilme ja hänen silmänsä katselivat sinisen savupilven läpi terävästi niitä, joita hän puhutteli. Voorheesin kanssa oli ollut myrskyinen kohtaus, ja Mac Namara oli upottanut hänet haukkumasanoihin, sillä hän oli iki raivoissaan tämän epäonnistumisesta.
"Te ette kelpaa edes lampaita paimentamaan. Kolmekymmentä miestä on toimessa koko yön, ja mikä on tulos? Tusina paksupäitä kullankaivajia on saatu kiinni. Te pyydystätte nokikanoja ja päästätte jalorotuiset linnut käsistänne. Minä haluan Glenisterin telkien taa, mutta te annatte hänen pujahtaa sormienne lomitse. — Nyt on alkanut taistelu elämästä ja kuolemasta. Te olette turmellut kaikki tyyni. Olisipa minulla apumies, jolla olisi järkeä edes sinapinsiemenen verta, olisipa tottavieköön saalis nyt hallussani, mutta te olette ollut senkin juuttaan poropeukalo alusta saakka. No, pankaa nyt vankien mukaan joku urkkija ja koettakaa saada ne puhumaan. Tarjotkaa heille mitä tahansa. Ja nyt, ulos ja hyvästi!"
Sitten hän kutsui puheilleen erään poliisin ja tiedusteli tältä yöllisen etsiskelyn vaiheita ja huomautti lopuksi:
"Jotakin petosta on tapahtunut. Joku on varoittanut heitä."
"Kukaan muu ei ole käynyt Glenisterin asunnon lähellä kuin neiti
Chester", vastasi mies.
"Kuka?"